perjantai 4. elokuuta 2017

Meillä -sisällä ja pihalla... (ja minun uusi hiuslookini)


Miten voi aika kulua niin nopeasti.
Kuvia olen kyllä ottanut mutten vain jaksanut blogia päivittää.
Olen ollut taas väsynyt, -ja vaikka tiedän että kun vain tekee ja menee niin se auttaa mielialaan.
Mutta kun se aloittaminen -on sitten kyse koti- tai pihatöistä, ulkoilusta, mistä tahansa- on vaikeaa!
Kuuluu "taudin kuvaan" ja tiedän sen, mutta se vain joskus harmittaa tosi kovin!

Tervetuloa siis (taas kerran) meille, -piipahdetaan ensin pihalla.
Olette varmaan kyllästymiseen asti katsonut niitä kuvia...







Joidenkin kuvien otosta on aikaa, esim. jasmiini ei enää kuki, mutta taas vastaavasti esim. lehtikaalit ja -mangoldit ovat kasvaneet lähes silmissä.








Ruusut ja liljat kukkivat.






Minun "patio-perunani" (ämpäreissä ja saavissa) ovat rehevän näköisiä, satoa mullasta en ole vielä uskaltanut kurkistaa.😊






Hei onko kenelläkään teistä tietoa tai kokemusta säilyykö onnenapila talven yli?
Sisällä, varastossa tai maahan istutettuna?
Sama mietityttää myös koristebataatin kohdalla.










Olisi tosi kiva jos noita saisi säilymään talven yli ensi kesään.
No, jonkun taidoilla voi onnistua, -mutta ei kyllä minun. Ehkäpä pitäisi viedä äidin luo, hän on kyllä sellainen viherpeukalo, että on saanut pelastettua useammankin kasvin.
Minä ja siskoni aina annamme hänelle kun itsellä ei onnistu (tai ei riitä kärsivällisyys...)

Olin eilen ystävättäreni luona ja siinä puutarhassa kierrellessämme ihastelin mm. upeaa suurta oliivipuuta (joka oli täynnä kukkia) ja sen juurella olevaa tuuheaa lankaköynnöstä.
Ystäväni kertoi sekä oliivipuun että lankaköynnöksen viettäneen talven hänen vanhempiensa autotallissa. Tiesin kyllä että oliivipuu selviää talven yli, mutta että lankaköynnöskin.

Kuvat on otettu kännykällä ja kirkas auringonpaiste vaikutti ettei niistä tullut kovin hyviä.





Muutama muukin otos.

Hänen kauniista puutarhasta (ja kodista) parin vuoden takaa näet lisää kuvia TÄÄLLÄ.
Hän osaa ja rakastaa sisustamista niin sisällä kuin ulkonakin ja uuden näköistä on usein.







Ajattelin että jos onnistun pitämään omat lankaköynnökseni hengissä syksyyn, niin koitan josko selviäisivät talven yli.


Eli jos vain jollakin on kokemusta tai tietoa onnenapilan ja koristebataatin talvesta niin ottaisin ilolla vinkkejä vastaan.
Mietin ettei ehkä ihan huonekasvina kotona taida onnistua (ei ainakaan minulta).

Toivotaan lämmintä elokuuta (ja syksyä) niin saa nauttia vielä patiolla oleskelusta.





Mennäänkö vielä kurkkaamaan sisälle meille...
Siellä ei ole mitään uutta tapahtunut, -päätökseni olla hankkimatta tavaraa ylenpalttisesti on pitänyt aika hyvin. No ei ole kovin vaikeaa pienen eläkkeen kanssa.😏
Oman "konmarini" tein muutamia vuosia sitten ja silloin lähti paljon tavaraa sekä myyntiin, kiertoon että roskiin..
Remonttia kaipaan, mutta kuten niin usein ennenkin olen todennut: "suutarin lapsella ei ole kenkiä".















Loppuun vielä uusi hiuslookini, kun kävin jättämässä luonnonkiharani kampaamon lattialle (tai ei tämä ole minulle mikään uusi, on tällainen ollut minulla aiemminkin, ei nyt vain muutamaan vuoteen).
Omia harmaitani peitettiin tumman harmailla sekä muutamalla vaalealla raidalla. Tykkään!


Minä ja vanha herra Leevi (16v) toivotamme teille kaikille ihanaa elokuun ensimmäistä viikonloppua!🌞🌛💛




lauantai 22. heinäkuuta 2017

Lapsellista ja puutarhajuhlat...


Vaihteeksi vähän erilainen postaus; -pääaiheena lapset.
Minulla oli siis ihana `lapsellinen` loppuviikko ja tämän viikon alkukin vielä.

Kuten tuossa viime viikon postauksessa mainitsin niin olimme lähdössä Turkuun jossa mieheni tekee tytärpuolensa kodissa kylppäri/sauna/khh remonttia.
Mainitsin myös 1-vuotis synttäreistä, jotka olivat puutarhajuhlat.

Aloitan niistä juhlista.
Siskoni vanhimman tyttären (kummityttöni) ja miehensä ihana Sofia neiti täytti heinäkuun alussa vuoden. Juhlat pidettiin vähän myöhemmin kun kummitäti pääsi tulemaan suomeen.
Ne olivat siis puutarhajuhlat meidän Mummin (äitini, ja lapsuuden kodissa) luona.
Sää oli niin ihana, -mitä parhain tuolaisiin juhliin. Oli lämmin mutta suuret puut varjostivat pahimmalta paahteelta.







Näissä -kuten viime vuonna Sofian ristiäisissä/ortodoksisessa kasteessa (joista voit lukea/katsoa kuvia TÄÄLTÄ ←klick) saimme kokea erilaista kuin mitä suomessa yleensä on tapana.
Kummitäti leikkasi Sofian hiuksista -ihan vähän- ristin muotoon eli edestä, takaa ja kummastakin sivusta. Sen jälkeen (kastekynttilästä) valutettiin vahaa jolla hiukset kiinnitettiin kolikkoon.
Joka sitten laitettiin (iso-Mummilta eli minun äidiltäni) ristiäislahjaksi saatuun pieneen kauniiseen rasiaan. Harmittaa kun unohdin sen rasian kuvata.







Sen jälkeen Sofia sai valita tarjottimelle asetelluista tavaroista, -siinä oli ideana se, että mitkä valitsee (kolme sai valita) niin sen mukaan katsottiin minkälainen lapsesta tulee.
Sofia valitsi ensimmäisenä huulipunan, eli hän tykkää sitten kaunistautua, toisena hän otti auton avaimen joka tarkoittaa että pitää autoista (minkähänlaisen mahtaa sittten joskus aikoinaan hankkia...)  ja kolmantena kynän joka tarkoitti että viihtyy ja pärjää koulussa.😊






Sofian isä on kokki ja tarjottavat olivat taaas kerran aivan ihanat.







Jokaiselle jotakin...


Mukana menossa myös Emppu.






Ja Veikko, siskoni keskimmäisen tyttären poika.





Sofia sai paljon ihania lahjoja, nukkejakin oli kolme erilaista.






Me veimme sellaiset (joita en tietenkään muistanut kuvata) mustavalkoiset kirjainpalikat sekä Vimman sateenkaari lettikankaasta ompelemani pipon. Veikko sai samanlaiset, (pipo vain eri värinen) toukokuussa kun hänellä oli synttärit.
Kauniita vaatteita Sofia tietenkin myös sai.





Minun puutarhajuhla lookini...





Minä sain ilon ja kunnian tehdä taas kukka-asetelmat.
Luonnonkukkia oli myös maljakoissa sekä sinkkiämpäreissä maitohorsmaa.



 

Juhlat olivat kyllä niin ihanat ja lämminhenkiset.💗
Yhteistä kieltä meillä monellakaan ei ollut Sofian isän siskon ja äidin kanssa, (minun englanninkielen taitoni on todella huono enkä uskalla sitä käyttää) mutta silti meillä kaikilla on läheiset välit.
Kummityttöni ja miehensä toimivat tulkkeina.
Ensi viikolla kummityttöni sekä miehensä äiti ja sisko tulevat meille grillaamaan. 
JOS vain minun mieheni työtilanne sen sallii... 
Ja tietenkin tulevat myös Iso-Mummi eli meidän äiti sekä Sofian Mumma ja Vaari. 
Olen pyytänyt myös poikani ja miniäni, mutta se riippuu työpäivästä.
Taas tiedossa ihanaa yhdessäoloa. Ennenkuin sitten Mamaia ja Tina lentävät takaisin kotiin... 😢

Kiitos vielä kaikille rakkaille, -Sofialle, hänen isälle, äidille, Mamaialle, Tina-nanalle, Iso-Mummille, Mummalle ja Vaarille sekä kaikille mukanaolijoille.💛💛 




Näitä juhlia edeltävänä päivänä olimme siellä Turussa, -viimeksi mieheni oli ollut yksin (en aina mene mukaan koska hän tekee sitä remonttia ja saattaa lähteä jo aamulla kuuden aikana ja tulla vasta illalla) ja kun hän lähetti kuvia tytöistä niin minulla tuli kova ikävä, -varsinkin kuva jossa tytöt istuivat talon rappusilla laukut pakattuina että lähtevät Lohjalle meille yöksi, sai sydämeni pakahtumaan.
Viime lauantaina lähdin siis mukaan, ja voi miten hyvältä tuntui kun näin miten Li ja Elin ilostuivat kun näkivät minut.
Vietin ihanan päivän heidän kanssaan. Pihalla olimme lähes koko päivän. 
Tytöillä on liukumäki, trampoliini, keinut ym. pihalla joten tekemistä riittää.
Kävimme kaupassa ja sen jälkeen me tyttöjen kanssa jäimme pihalle kun äiti teki ruokaa ja miesväki remonttia.
Puhaltelimme saippukuplia, potkimme palloa, tytöt keinuivat, kiipeilivät ja laskivat liukumäkeä.
Reilun vuoden vanha Elin viihtyy trampoliinilla. Me keräsimme Lin kanssa mustikoita, heidän pihassaan kun löytyy vähän metsää ja kalliota.



Elinin päiväunien aikana me lähdimme Lin kanssa kävelylle ja kukkia keräämään.
Löysimme myös makeita ahomansikoita.


Myöhemmin tytöt polskivat patiolla ollessaa altaaassa ja välillä huilailivat Fatboylla.











Lauantai ja sunnuntai olivat siis ihan parhaita kesäpäiviä rakkaiden ihmisten kanssa.
Sunnuntai iltana kun olimme tulleet Sofian juhlista minä menin patiolle istumaan ja tein Mimosaa.
Mietin että suuresta surustani huolimatta voin olla onnellinen rakkaista läheisistäni.




Tiistaina sain Veikon, äitinsä sekä Oton🐶 (siskoni keskimmäinen tytär, heidän koira, -minulle erityisen rakas) luokseni.
Veikon kanssa minä leikin, lauloin ja tanssimme mm. Robinin Hula Hula kappaleen tahtiin. 
Veikon suosikki on kyllä Fröbelin Palikat, joten sitä tanssittiin useampi kappale.






Kävimme kävelyllä Veikon päiväuni aikaan ja sen jälkeen istuimme patiolla.




Minä tykkään lapsista ihan hirveästi, olen sanonut että tulen paremmin juttuun lasten kuin aikuisten kanssa. Minut tuntevat tietävätkin että olen ollut yksityisenä sekä kunnallisena perhepäivähoitajana ja myös päiväkodeissa. Ihan paras työ!
Nyt työkyvyttömyyseläkkeellä ollessani usein kaipaan niitä aikoja...

Tällaista tällä kertaa.
Toivotan kaikille ihanaa viikonlopun jatkoa!