tiistai 30. syyskuuta 2008

Voittajille tiedoksi...

Tuo Luukun meiliosoite ei toimi.... Sen siitä saa kun kiireessä yrittää jotakin mitä ei oikein edes hallitse. Bloggerin alkusivulta, jossa on tietoni, löytyy siis toimiva sähköposti. Jos et onnistu silläkään niin ilmoitathan täällä.
Pyydän kovasti anteeksi tätä "kämmentämistäni"... -kun tästä aiheutuu sinulle vain lisävaivaa...

maanantai 29. syyskuuta 2008

Arvonta suoritettu...

Iso kiitos kaikille osallistujille, -ihania kommentteja olitte jättäneet ja uusiakin tuttavauuksia löytyi.
En jaksanut eilisiltana konetta avata, enkä siten siis arvontaakaan suorittaa.
Teimme sen hetki sitten; -mieheni toimiessa onnettarena...
Minä jos voisin, niin palkitsisin kaikki, -mutta se ei oikein ole mahdollista... Lämpimät ja rakkaat kiitokset sekä halaukset haluan lähettää jokaiselle! <3 Numeroin pienet laput 1-56 ja mies nosti niistä kolme.
20. neljän lapsen äiti uudeltamaalta
32. neljän lapsen äiti kainuusta
40. Hannis
Päätin kuitenkin vielä itsekin nostaa yhden lapun ja se oli

16. Elina.
Laittaisitteko minulle sähköpostina osoitteenne. En nyt oikein tajunut mistähän täältä blogistani lukijalla olisi mahdollista löytää meiliosoitteeni.... -joten tein tällaisen uuden jota voit nyt käyttää; titti62@luukku.com.


Me lähdemme nyt miehen kanssa kävelylle -ruska on kauneimmillaan- jonka jälkeen ajattelin valmistaa meille höyryävän linssikeiton.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

perjantai 26. syyskuuta 2008

Ihana kirja...

Eilen saapui Hanniksen Puodista tilaamani Jeanne d´Arc Living Jul-kirja!
Aikaisemmat kirjat; sisä- ja pihasisustuksesta minulla jo olikin, -jotka nekin ovat todella ihastuttavat!
En vielä tiedä miten joulumme tänä vuonna vietetään...
Esikoisen menehtyminen kun vaikuttaa todella suuresti siihen. Olen iloinen, kun tilasin tuon kirjan, sillä sen kauniilla kuvilla on mukava tunnelmoida.


Jonkin aikaa jo olen haeskellut luistimia sisustukseen. Tänään kävimme aamulla pikaisesti kierrätyskeskuksessa ja sieltä ne löytyivät; vanhat ja ihanat. Ei puhtaanvalkoiset vaan sellaiset luonnonvalkoiset, vaaleat -ja pohjatkin ruskeat eikä mustat.
Nämä tulevat talvella ulos sisäänkäynnin seinää koristamaan.


Vielä kuva eilen illansuussa kuvatusta kasvihuoneesta. Laitoin kynttilälyhdyn sinne pöydälle palamaan. Tässä vielä sen verran valoisaa, ettei kunnolla näy.


Ihanan paljon on arvontaan osallistuttu! Kiitos! Voit vielä tehdä sen sunnuntaihin klo. 18.00 asti kommentoimalla edelliseen postaukseen.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Kaikesta huolimatta, -arvonta...

Kauhajoen tragedia toi oman menetykseni, suruni ja tuskani entistäkin lähemmäksi...
Surujemme suuruutta ei voi verrata, sillä se on jokaiselle henkilökohtainen.
Voin vain yrittää kuvitella niitä tunteita joita näiden menehtyneiden nuorten perheissä eilen, yöllä ja tänään on käyty läpi.
Voin vain rukoilla myös heille voimia. Tällaisia ei pieni ihmissydän koskaan voi ymmärtää...

Kuvassa näkyvät miehen ja minun yhdessä tuunamat kirpputorilöydöt; pieni pöytä sekä tuoli.

Olen pitkään miettinyt, miten ikinä voin kylliksi kiittää teitä ihanat ihmiset jotka näiden kuukausien aikana olette jaksaneet "kulkea" minun sekä läheisteni rinnalla pienen matkaa...
Olen saanut ihania kommentteja, rukouksia, ajatuksia, -varmasti sellaisiakin joita ei tänne ole jätetty. Jokainen niistä on kantanut pienen hetken minua eteenpäin.
En voi muuta kuin LÄMPIMÄSTI KIITTÄÄ, -ja samalla antaa teille mahdollisuuden osallistua arvontaan.
En pyydä kauniita sanoja, lohtua tai osanottoja, -niitä olen saanut niin paljon. <3
Toivon vain, että voisit kertoa kuka olet ja mistä päin. Arvonta-aikaa on tämän viikon loppuun, eli sunnuntaina kello 18.00 päättyy. Palkinnoista en uskalla varmuudella luvata mitä ovat, -sillä kaikki menee kuitenkin oman vointini ja jaksamiseni mukaan. Sinäkin, joka et ehkä ole aiemmin kommentoinut, voisit tehdä sen nyt! =)
Haluaisin tietysti palkita kaikki, mutta se ei ole mahdollista... En osaa vielä sanoa montako onnellista voittajaa arvon, mutta jokatapauksessa enemmän kuin yhden... ;-) Onnea Kaikille! Lämpimin halauksin, Titti (Minä tarvitsen teitä yhä "kulkemaan rinnallani" täällä...)

maanantai 22. syyskuuta 2008

Hiukan sunnuntain syystouhuja...

Ikävä on kalvannut rintaani taas lujempaa kuin aikoihin...
Koko ajan yritän olla ajattelematta tapahtumia ja sitä tosiasiaa, etten koskaan enää Rakasta Esikoistani näe... En pysty ymmärtämään, hyväksymään -en ajattelemaan ja muistelemaan. Sydämeen sattuu...

Jokaisella hengenvedolla, askeleella tai mitä ikinä teenkin hän on mielessäni.
Olen kuitenkin jotakin taas vähän pystynyt tekemään. Mistään näistä en nauti, mutta jälkeenpäin olen osanut vähän iloita, että jotakin olen saanut aikaan. Minun on ymmärrettä
vä se, että elämäni jatkuu; -lopullisesti muuttuneena ja täysin erilaisena kuin ennen, mutta kuitenkin sen on jatkuttava! Sitä haluaisi Esikoisenikin...

Mies teki minulle eilen tämän toivomani aidanpätkän, ihan vain koristeeksi tonttimme etupihan nurkkaan. Heinäseipäitä piti vähän fixailla, joten nyt odottelen, että nuo kärjet tuosta tummuvat. Ihana tuli, -tuohon talvella kauralyhde linnuille ja -toivottavasti- hiukan lunta seipäiden päälle.


Miehen touhutessa aidan kanssa minä keräsin maa-artisokkaa, laitoin gratiinin uuniin ja lähdin jatkamaan pihalle pieniä puuhasteluja.


Laitoin mm. lisää Callunoita.

Puuhastelin myös hiukan hiomakoneen sekä maalipensselin kanssa, -ja tätä olisi tarkoitus nyt mennä jatkamaan.


Aurinko paistaa ja ruska on varmasti kauneimmillaan. Yritän kuitenkin kaikesta tästä surusta ja tuskasta huolimatta nauttia siitä edes hitusen; -ihan varmasti se olisi Esikoisenikin toive...

Sydänlämpöisiä ajtuksia lähetän teille kaikille jotka täällä piipahdatte! Kiitos!

lauantai 20. syyskuuta 2008

Taas muutama kirpputori ostos...

Olin jo pitkään katsellut kirpparilla tällaista kelkkaa ja mietin otanko vai en.
Päädyin siis viimein sille kannalle, että kelkka lähti mukaani.
Uskoisin tämän näyttävän ihan mukavalta asetelmineen, kun/jos saamme valkoisen talven.


Toinen mukava löytö oli tällaiset ihanat vanhat puukehykset, jotka nyt ovat eteisen lipaston päällä. Näissähän voi tuota "taulua" vaihdella mielensä mukaan. ;-)



Olin koittanut kirpputorilta sekä antiikkiliikkeestä katsella näihin aiemmin kirppikseltä hankkimiini lampetteihin varjostimia. (Lampetit joista myöhemmin selvisi, että olin ostanut ne Riikan kirppispöydästä ...) Olivat kuitenkin kaikki jo niin huonokuntoisia, että päätin lopettaa etsimisen, ja kävin ostamassa sähkö- ja valaisin liikkeestä uudet. Minusta näistä tuli nätit, -ja mieskin yllätti minut laittamalla ne eteisen seinään sillä aikaa kun olin itse pois. ;-)
Näitä on siis kaksi.

torstai 18. syyskuuta 2008

Antiikkia ja ei antiikkia...

Tänään(kin) on synkkä ja tumma päivä! Tylsää!
Oikein mikään ei huvita.
Siispä on ollut hyvä kierrellä vähän kirpputoreilla ja antiikkiliikkeissä, -joita meidän kaupungissamme ei nyt niin montaa ole...
Eilen kävimme äidin kanssa kirppareilla. Tätä vanhaa vanerista matkalaukkua olin monena kertana ihastellut, ja nyt se lähti mukaani.



Tässä kuvassa näkyvät vanhat patjaraita kankaat sain Siskoltani! Vaaka on aiempi kirpputori löytö, mutta tuo sen päällä näkyvä jäätelökauha on eilisiä ostoksia.



Tässä vielä samainen kauha sekä antiikkiliikkeestä ostamani ihanat hedelmäveitset.
Kuva ei kyllä paras mahdollinen...




Tänään mies käytti minua antiikkiliikkeissä. Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt eteiskäytävään pientä pöytää tai lipastoa. Mieleistäni en ole löytänyt, ja koska pakko (???) oli jotakin vihdoin siihen saada, niin päädyin antiikkiliikkeessä tällaiseen uusvanhaan tuotantoon. Ei siis antiikkia vaan uusi. Olkoon nyt siinä, kunnes "se oikea" löytyy...



Tämä kaunis madonna tuikkulyhty oli mukava löytö yhdestä antiikkiliikkeestä.




keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Ikävää ja yllätyksiä...

Esikoisen poismenosta tuli siis juuri neljä kuukautta... Vasta neljä, -miten ihmeessä tästä ikinä selviän!?! Tai enhän tästä varmasti selviäkkään, mutta miten opin tämän kanssa elämään...
En voi kuin toivoa, ettei neljän vuoden kuluttua tuntuisi enää näin pahalta.
Maanantai oli oikein itku päivä; ja kun huomasin, että kerrankin itku tulee, niin tarkoituksella katselin irc-galleriassa Poikani ystävän sivulla kuvia hänestä. Sieltä yllättäen tuli myös
vastaan video joka oli kännykällä kuvattu ravintolassa kun Esikoinen kahden kaverinsa kanssa lauloi karaokea... Kuva oli epäselvä, mutta sieltä minä tunnistin oman Rakkaan Lapseni kasvot, -kasvot joita en enää koskaan näe...
Oli soitettava äidille, joka tulikin luokseni. Hän mankeloi ja minä jatkoin ompeluksiani...
On pakko sysätä kipeää tekevät ajatukset ja muistot taka-alalle, -en pysty vielä niitä
käsittelemään.


Sitten niihin yllätyksiin (hymy kareilee huulillani kun näitä mietin).
Viime yönä ennen untenmaille menoa katselin joitakin suosikki blogejani.
Koin melkoisen yllätyksen kun Riikan blogissa "törmäsin" kirpputorilla myymiini "sisustus-tötteröihin". ;-) Hän siis oli ne ostanut sieltä minun pöydästäni ja peräänkuulutti tekijää... Minä tunnustin!
No, sitten selvisi, että minun aiemmin kirpputorilta ostamani valkoiset lampetit olivat hänen!!
Yllätykset eivät suinkaan lopu tähän...
Riikan kautta "vanha" ystäväni Sari, löysi minun blogiini. ;-) Emme tosiaankaan moniin vuosiin ole kuulleet toisistamme! Olin kyllä tässä blogissa vieraillut joskus aiemminkin, mutten tiennyt sen emännän olevan tuttujani. ;-)

Niin on ihmeellinen maailma!


Sisustussydämiä olen taas hiukan ommellut. Jatkan kirpputori pöytääni vielä viikolla ja sinne ajattelin näitä viedä.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Sieniä ja syksyä...

Olin eilen äidin kanssa sienessä, heidän tonttinsa viereisessä metsässä.
Juttelimme hänen kanssaan, kuinka voi silmä "harjaantua" sienien etsimisessä.
Minä kun en löytänyt ensimmäistäkään. Äitini joka on vuosikymmeniä sienestänyt näissä metsissä tiesi paikat, -ja löysi koko ajan. Kai hän huomasi tyttärensä surullisen ilmeen, sillä hän aina vähän väliä huuteli minulle, että täällä on. ;-)

Siskolleni nauroinkin, että olipa kiva käydä sienessä, kun äiti löysi ne minulle... Hänellä oli samanlaisia kokemuksia!
Äidilleni sanoin, että eihän tämä ole reilua, että hänen löytämänsä sienet päätyvät minun koriini. Äiti totesi, että hän on jo aiemmin sieltä keränyt ja voi vaikka joka päivä tulla uudestaan.
Hyvillä mielin sain siis sienet kerätä. ;-) (jonkinajan kuluttua löysin jo itsekkin) Suppilovahveroa suurin osa, muutama mustatorvisieni sekä kanttarelli.
Eilisiltana tein niistä ihanan piirakan!



Eilen ahertelin myös hiukan pihalla; -laitoin vähän syksyisempää ilmettä portin pieleen.


Tänään tuli neljä kuukautta Esikoisen poismenosta...
Kävimme äidin ja siskon kanssa viemässä haudalle kukkia ja kynttilät.
Juttelimme tästä kaikesta, -vähän- sillä totesimme, että niin vaikea ja tuskainen asia tämä meille on, ettei siitä pysty edes puhumaan.
Äiti ja sisko ovat molemmat sanoneet, etteivät osaa edes kuvitella miltä minus
ta tuntuu, -kun heistäkin tuntuu niin pahalta...
Vaikka minä täällä blogiani ylläpidän ja esittelen tekemisiäni tai ostoksiani, -niin toivon ettei kukaan ajattele minun jotenkin "selvinneen"... Ei, -sitä ei todellakaan ole tapahtunut!!
Minä vain yritän olla ajattelematta (Rakasta Esikoistani ajattelen kyllä joka hetki) koko tapahtumaa, sillä en vieläkään pysty ymmärtämään tätä. Ja jokainen ajatus tekee niin kipeää, että mieluummin "siirrän" sitä...
Toki haluaisin itkeä ja surra, -sillä jos patoan tämän kaiken sisälleni, niin se saattaa "kostautua" myöhemmin. Mutta kun en vain pysty uskomaan, ettei Rakasta Poikaani enää todellakaan ole...



torstai 11. syyskuuta 2008

Koti sekaisin...

Meillä on niin sekaista, että oikein harmittaa!
Olen muutamana päivänä valmistellut, hinnoitellut, pakannut yms. tavaraa kirpputorille.
Ja tietysti se kaikki pitää tehdä suuren ruokapöydän ääressä, että on tilaa ja valoa!?! ;-)
Siinä samassa sekamelskassa on vielä hiukan keskeneräisiä ompeluksianikin...
Eipä minua nykyisin enää niin hirveäsati vaivaa tuollaisetkaan asiat, -mutta olisihan se mukavampi aloitella viikonloppua kun olisi siistiä ja kaunista...

Olen kuitenkin äärimmäisen tyytväinen siihen, että olen jaksanut mm. ommella sekä laittaa ja hinnoitella kirpparikamoja!! (aamulla kävimme niitä äidin kanssa viemässä)
Siskonikin kehui, että olen kauniit hintalaputkin tehnyt (no, ei sen kummemmat kuin kuviosaksilla leikatut, rei`itetyt sekä ruskealla narulla sidottu tuotteeseen)
.
Toivottavasti kauppa käy, niin en ole turhaan nähnyt vaivaa.

Nämä kauniit lampetit sekä ihana voirasia ovat löytöjäni kirpputorilta. Lampetteihin yritän
etsiä sopivat varjostimet ja odotan, että isännys -joskus- saisi nämä seinälle...


Kaupungissamme on viikonloppuna syysmarkkinat. Toivottavasti sää on hyvä ja ihmisiä paljon liikkeellä, -jospa vaikka eksyisivät kirpputorillekkin... ;-)
Väsyttää tämä kaikenlainen touhuaminen -sitä kun en Esikoisen poismenon jälkeen juurikaan ole tehnyt. Minun piti vielä vähän ommella, mutta jospa hetkeksi painaisin pääni sohvalle, katselen kirjoja tai lehtiä ja ehkä laitan myös ihan pieneksi hetkeksi silmät kiinni ... ;-)
Tosin minun "pienihetkeni" venyy helposti!!

tiistai 9. syyskuuta 2008

Sataa, sataa ropisee...

Taivas on harmaa ja vettä tulee "ihan alas asti", -kuten mieheni aina sanoo.
Olo on ollut pahasti pakkasen puolella, eikä tämä kurja sää sitä ainakaan kohota...
Mutta jotakin on joka hitusen saa hymynkareita huulilleni.
Tällaiset ihanuudet bongasin jo kauan sitten eräässä ruotsalaisessa nettimyymälässä, mutta kielitaidottomuudestani johtuen tilaus jäi...
Kun sitten tässä eräänä päivänä näin Riitan puodin blogissa, että hänelle on näitä tulossa, niin laitoin heti varaukseen.

En taida ihan heti haluta näitä kokeilla, vaikka ilma olisi siihen suosiollinen. Taidan vain ihastella niitä tässä sisätiloissa.


Työhön paluu olisi edessä ensikuussa... Psykiatri kirjoitta sairasloman 15.10 asti.
Eipä siinä sitten mikään auta, ei minulla ole voimia "taistella". Menen ja kokeilen.
Osapäiväisyys varmasti helpottaa vähän, mutta ei tämä masennus sillä poistu!!
Olen ajatellut, että jos ei onnistu, niin sillä en stressaa...
Esikoisen menetyksen jälkeen, on lähes kaikki menettänyt merkityksensä, -ja minun kohdallani myös työ!
Tekemäni valitus ei ole "poikinut" minkäänlaista yhteydenottoa, ainakaan vielä.

En voi varsinaisesti sanoa odottaneeni sitä, mutta kyllä jäin miettimään, että kuinka "pieni" sitä tällainen tavallinen lapsensa menettänyt äiti on "suurempien" herrojen edessä...
Asiat näköjään on niinkuin he suuressa viisaudessan päättävät, ei auta yrittää puolustella omia tuntemuksiaan...

Kirpputori hintalappuja pitäisi alkaa väsäämään, tänää tuli soitto ja kerrottiin pöytänumero. Ei vain huvita... Olen ja polttelen kynttilöitä.
Tässä kuvassa näkyvät kruunu sekä Madonna patsas ovat myös Wanilla Rosesta.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Kirppari ostoksia...

Tänään aamupäivällä kävimme miehen kanssa kävelyllä ja tuossa lähellämme olevalla sunnuntai kirppiksellä.
Löysin tällaisen ihastuttavan pienen rasian (jotakin rautaa, melko painava pieneen kokoonsa nähden), jonka sisus on punaista samettia. Kannen sarana oli rikki, mutta se ei minua haittaa, tuo kun tuli vain pieneksi sisustusesineeksi. Lasikupu on aiempi ostos antiikkiliikkeestä.


Tällaisen kauniin lyhdyn löysin myös. Kaunis kuviointi laseissa, taitaa jäädä sisäkäyttöön.


Seuraavat löydöt ovat eiliseltä kävely reissultamme jolloin kävimme itsepalvelu kirppiksellä.
Olen jo pitkään haaveillut löytäväni balettitossut joita voisin käyttää kodin sisustuksessa.
Kerran tällä samalla kirpparilla näinkin yhdet, mutta 25€ hinta oli minusta turhan paljon vanhoista tossuista jotka tulisivat vain koriste käyttöön. Eilen huomasin niiden hinnan pudonneen 20€. Minäpä löysin kahdet ja vielä suloisen pienet balettitossut, 1€ pari!!

lauantai 6. syyskuuta 2008

Syksyisiä otoksia pihaltamme...

Eilen oli kaunis ja melko lämmin päivä. Iltapäivällä innostuin askartelemaan syksyisiä kransseja ja kuvaamaan hiukan.
Kahdesta erilaisesta ruusunmarjasta tein kransseja.


Kasvihuoneessa ei vielä ole paljonkaan asukkeja, mutta veljen vaimon kesällä minulle tuoma viiniköynnös on kasvanut valtavasti.


Muutaman callunankin olen jo laittanut.

perjantai 5. syyskuuta 2008

Päivitystä taas...

Oloni on ollut kurja... Niin paljon on kaikenlaisia asioita, ettei mieli ymmärrä eikä osaa käsitellä.
Psykiatrista tein virallisella paperilla muistutuksen. Mietin vain, että jos/kun hän saa tietää mitä asiaa se koskee, niin hänhän tunnistaa minut siitä. Eipä sillä muuten väliä, mutta onkohan kohtelu vielä ikävämpää sen jälkeen... No, toivottavasti en joudu kanssaan kovin
usein enää tekemisiin. Tänään pitäisi soittaa ja hän sitten kertoo kuinka pitkän sairasloman kirjoittaa. Paperissa jonka netistä tulostin oli myös kohta jossa kysyttiin mihin toimenpiteisiin toivoisin sairaalan ryhtyvän asiani tiimoilta. Siihen laitoin, etten tiedä, -lääkäri satutti minua todella syvästi eikä se siitä miksikään muutu. Tuskinpa asiasta mitään sen enempää kuulen, eikä sillä ole merkitystä. Onneksi kuitenkin jaksoin valituksen tehdä, -siitä olen itsestäni ylpeä!
Eilen kävin työterveyslääkärin vastaanotolla, hän hoitaa osa-aikaista työhönpaluutani.
Oli huomattavasti mukavamman tuntuinen, -ymmärsi tilanteeni aivan eritavalla kuin tämä "oikea alan lääkäri." Hän sanoi, että lapsen menetys on elämän suurimpia asioita, toiset toivpuvat nopeasti, toiset hitaasti ja jotkut eivät koskaan...
Puhuimme, että työhön paluuta kokeillaan, tapahtui se sitten nopeammin tai hitaammin.
Ymmärrän toki, ettei hän voi toisen lääkärin sanomisiin puuttua. Totesikin, ettei hän voi ryhtyä psykiatria neuvomaan. Mutta ihmettelipä hänkin tämän kommentteja!



Eilen kävimme äidin kanssa varaamassa kirpputoripöydän. Täyttä taisi olla, sillä emme vielä sitä saaneet, mutta ensiviikolla lupasivat soitella. Nyt pitäisi kerätä voimanrippeet ja katsella tavaraa myyntiin. Sitä kyllä olisi, -aikoinaan keräilin nukkeja, nalleja yms. mutta nyt Esikoisen poismenon jälkeen on niin monet asiat menettäneet merkityksensä. Tulot ovat huomattavasti pienentyneet pitkän sairasloman johdosta, ja vaikkei silläkään juuri merkitystä ole, niin kyllä sitä rahaa kuitenkin tarvitaan... Isäntä pistää minut kohta ulkoruokintaan jos hän joutuu kaikki maksut huolehtimaan...


Sydänlämpöisiä ajatuksia ja halauksia kaikille Teille! Mukavaa viikonloppua!