perjantai 16. tammikuuta 2009

Taas kerran...

Kiitän teitä kaikkia ihania ihmisiä kauniista lohdun sanoistanne edellisessä(kin) postauksessa.
Olin ajatellut, että koitan pitää blogini melko pintapuolisena, enkä enää kirjoittele tuntojani Esikoisen menetyksen johdosta... Mutta koska blogini kertoo elämästäni, -ja vaikka en pysty pukemaan sanoiksi tätä tuskani määrää, niin välillä täytyy yrittää jotakin saada itses
tään ulos.
Olen yhä vielä jotenkin "lukossa" tämän asian sekä tunteideni kanssa, mutta kun viralliset lausunnot postissa saapuivat (onneksi olin saanut edellisenä päivänä puhelun niitä koskien) niin mietin, että taas on yksi uusi asia kohdattu. Niiden asioiden (mitä lausunnot sisälsivät) kohtaaminen oli raskasta... Mutta enää minun ei tarvitse pelätä joka kerran kun käyn
postilaatikolla.
Seuraava suuri koettelemus on kun ryhdymme käymään läpi Esikoisen huonetta... Sitä en halua edes ajatella, -en pysty käymään huoneessaan ja ovi onkin aina kiinni ja sälekaihtimet suljettuina. Onneksi minun ei tarvitse sitäkään tehdä yksin, vaan saan avukseni oman mieheni lisäksi myös ex-mieheni. Ja äiti tietysti henkiseksi tueksi.
Mutta ihan vielä ei ole sen aika.

Päivä kerrallaan menen yhä, elämä jatkuu. Sen on jatkuttava, -vaikkakin täysin muuttuneena.
Tänään laitoin HuutonNetiin myyntiin vanhempia ompeluksiani jotka löysin joskus ennen joulua. Pikkuhiljaa pitäisi koittaa innostua taas uuden ompelusta.


2 kommenttia:

  1. Välillä tosiaan täytyy saada jotain ulos.
    Tämä on sinun blogisi, suru asuu sinun maailmassasi, sinun selviytymisesi on nyt tärkeintä.

    Lämmin halaus Sinulle!

    VastaaPoista
  2. Mk: Suuret ja lämpimät kiitokset Sinulle! <3
    Minä tarkoituksella jossakin vaiheessa vähensin kirjoitteluani Esikoisen poismenosta, sillä jotkut -varmasti hyvää tarkoittavat- kommentit pahoittivat mieltäni.
    Sitä kun on tässä tilanteessa aika herkkä...

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥