torstai 26. elokuuta 2010

Voitto ja tunnustuksia...

Lämpimästi haluan taas kiittää kaikkia teitä ihanista kommenteistanne edellisessä postauksessa!

Aloitan tämän postauksen mukavilla uusilla yllätyksillä!

Voitin Minnamarikan Lumivalkoista blogissa arvonnan!! :) Voitte vain arvata kuinka onnellinen ja liikuttunut olin kun sain sähköpostia voitostani! Puhumattakaan siitä miltä tuntui kun paketti saapui ja sen avasin... Miten minä voin voittaa jotakin...
Iso ja lämmin kiitos Sinulle Minna vielä kerran!!

Katolinen Risti, Madonna sekä pyöreä tyttö taulu ovat kuulemma tuotu Saksasta. Vauvan
paita Ruotsista ja vanhan helmiäiskorun osa Ameriikasta... !! Nuo tiedot tekivät näistä vieläkin arvokkaampia minulle!
Minnan kädentaidot tietäen, voisin melkein väittää että nuo ihanat tagit ovat häne
n itsensä tekemiä, -ne on vanhennettu kahvilla, -ja niissä on ihana kahvin tuoksu! Lisäksi on vielä kaksi kaunista pitsireunaista nenäliinaa sekä ihana vanha pitsihuivi! Kaikki aivan uskomattoman kauniita!



Mukavat yllätykset eivät suinkaan loppuneet tähän, sain nimittäin ihanan blogi-tunnustuksen;
Beautiful Blogger!! Kiitos Sanna-Mari Räpellystä blogista sekä Sanna Toukokalliolla blogista!
Hyvältä tuntui tällainen huomion osoitus.
Ideana tässä on antaa tämä eteenpäin seitsemälle blogille ja kertoa itsest
ään seitsemän asiaa!
Minun on aina yhtä vaikea päättää kenelle näitä tällaisia jatkan
, -sillä ihania, kauniita blogeja on niin paljon. Mutta toivon että monet vakkari-lukijoistani, joilla minä en aina jaksa kommentoida ottaisivat tämän itselleen...


Mitkähän sitten olisi ne seitsemän asiaa itsestäni... Aika paljonhan minusta tiedättekin...

1. Olen aika arka, herkkä ja elän tunteella.
2. Elämäni pitää kulkea omaa, samaa, tuttua "uomaansa", pienetkin muutokset ja poikk
eamat
vaikuttavat mielialaani.
3. Olen vähän erakko ja aika epäsosiaalinen.

4. Olen perhekeskeinen, Rakas Kuopus-Poikani (18v) sekä avomieheni (49v) ovat minulle
kaikki kaikessa. Olemme uusperhe, ja meillä on erittäin hyvät välit ex-mieheeni
ja hänen
perheeseensä.
5. Minulla on isosisko (53v) ja pikkuveli (45v). Molemmat perheineen niin rakkaita!
6. Minulla on suuri onni saada vielä elää ja olla vanhempieni kanssa; isä (79v) ja
äiti(74v),
jotka ovat valtavan rakkaita ja tärkeitä.
7. Ja se minkä kaikki blogini lukijat tietävätkin, -olen joutunut kokemaan sen pahimman
mahdollisen; -menettänyt Rakkaan Esikoispoikani hänen ollessaan vasta 19-vuotias.



Syksy tekee tuloaan, -polttelen kynttilöitä ja lämmin tee maistuu taas paremmin kuin helteillä...



Viimeviikolla siskoni tuli meille, auttamaan loppujen marjojen keräämisessä pensaista. Hänellä oli hoidossa keskimmäisen tyttärensä chihuahua Otto, joka tietenkin tuli mukaan. Enhän minä malttanut mitään marjoja mennä keräämään...(keräsimme ne kyllä seuraavana päivänä; Kiitos Auli!)
Halusin olla Oton kanssa, -kävimme kävelyllä ja leikimme. (Leevi oli suljettujen ovien takana ja sai käyttöönsä n.puolet talosta, -meidän makkarin, kylppärin -jossa on hänen hiekkalaatikkonsa sekä kodinhoitohuoneen -jossa on ruoka- ja vesikipot).
Tutustutimme kyllä siskon kanssa heitä myöhemmin toisiinsa, mutta koirilla ja kissoilla on niin erillainen tapa tehdä tuttavuutta... Meidän Leevi on arvonsa tunteva vanha-herra, ja tuntui että Otto häsläsi Leevin mielestä vähän liikaa. Otolla on energiaa ja iha
n "pyysi" Leeviä leikkiin, mutta meidän kolli-herra kun on tottunut hiljaiseen ja rauhalliseen elämään ei lämmennyt Oton hännän heilutukselle... ;-)
Tiistaina hain Oton itselleni seuraksi, kävimme kävelyllä ja leikimme. Minä olin niin väsynyt kun olin aamulla kävellyt hakemaan Ottoa ja täällä kotona teimme ensin 45min. lenkin ja myöhemmin kävelimme Kuopustani vastaan kun tämä tuli koulusta. Onneksi Otolle pystyin sohvalla maaten heittämään lelujaan... ;-) Kanssani päiväunille en häntä saanut jäämään, vaikka viereeni sohvalle välillä tulikin. ;-)
Olen saanut luvan ottaa toistekkin Ottoa meille, -tulee minunkin vähän lähdettyä kävelylle!
Eikö vain olekkin suloisen hurmaava??




Loppuun pitää vielä laittaa kuva, kun olen kerrankin tuhlannut muuallakin kuin kirpparilla tai kierrätyskeskuksessa... Riitalta Wanilla Rose nettipuodista tein pienen tilauksen. Riitalla on aina ihan super-nopea toimitus!! Kiitos Riitta!
Uusin JDL-Magazine, pari ihanaa pyyhettä sekä noita kauniita ripustin-nipsuja joita minulla on muutama ennestäänkin.




torstai 19. elokuuta 2010

Vieläkö on kesää jäljellä...

Kiitos taas ihan hirmuisesti kommenteistanne, -niin omasta kuin miehenkin puolesta!
Vaikka hän minusta toisinaan on kuin kiukutteleva ja lapsellinen pikku-ka
kara (enkä usko olevan ainoa mies tuota laatua...) -niin taas maanataina töistä tultuaan yllätti minut!!
Makoilin sohvalla ja katsoin telkkua kun mies ojensi minulle uuden hienon teräksisen ruokatermoksen, -kertoi ostaneensa sellaiset molemmille. Hänellä oli toinen k
äsi selän takana, ja kysyin mitä sinulla siellä on, -ilman muuta oletin siellä olevan hänen ruokatermoksensa-
Sieltä hän kuitenkin ojensi minulle suoristusraudan... Minulla on luonnonkiharat hiukset ja nyt kun tämän uuden mallin kampaaja suoristi raudalla, niin mietin josko
itselleni sellaisen ostaisin. Mies teki sen siis puolestani!
Lisäksi hän toi vielä uuden sähkövispilän jossa on sauvasekoitin. Upouudet makuupussitkin vielä esitteli. Liikuttuneena halasin ja suukotin, -nauroin, että pitääkö tässä lähteä syksyllä retkeilemään... ;-) me kaksi mukavuuden haluista sohvaperunaako...!!??!

Sauvasekoitinta eräänä aamuna testasin (on minulla tehosekoitin, ja yksi toinenkin sauvasekoitin, mutta tuo uusi oli nopeasti esillä ja käytössä) tein mustaherukoista, banaanista ja Activia luonnonjogurtista smoothien.



Rippijuhlat menivät mukavasti, -aina se on yhtä haikeaa kun e
i Rakasta Esikoistamme enää ole. Illalla sain veljen vaimolta puhelimeeni kuvaviestin jossa tämä rippinuoremme laittoi yhtä rippiruusuistaan Taivaspoikamme haudalle... Silloin minulta pääsi lohduton itku!! Sitä kun oli kokopäivän yrittänyt olla itkemättä ettei se pilaisi muiden juhlintaa (äiti joka on menettänyt lapsensa, on hiukan vaikea asia monelle, sen olen saanut huomata näiden kahden vuoden aikana).
Nuorimies komeana liituraita puvussaan laittoi ruus
ua oman rakkaan serkkunsa haudalle...


Minä olen viettänyt tiistaista asti päiväni, iltani ja yöni itsekseni... T
ai no parina iltana on Kuopus piipahtanut ystävineen -eilen tulivat täytekakun kanssa kun meidän kissalla oli nimpparit... ;-)
Mies on työjuttujen vuoksi ollut pois kotoa, huomenna tulee. Ei
hän tämä mitään mukavaa ole ollut, -varsinkaan kun en saa mitään aikaiseksi! Aikaa olisi, muttei intoa eikä voimia.
Saan nykyisin mangneettistimulaatio-hoitoa tähän pääkoppaani. Eihä
n se auta suruun ja ikävään, ne on ja pysyy, -mutta minulla on suuri ja harras toive, että se auttaisi siinä, että mieli kohoisi sen verran että saisin jotakin aikaiseksi... Minä kun oikeasti olen aina tykännyt kotitöistä, siivoamisesta yms. mutta nyt en vain saa itsestäni mitään irti!!
Kaikilla kuulemma mangneettistimulaatio ei auta, mutta koska siitä ei ole sivuvaikutuksia, niin halusin kokeilla kun lääkäri sitä ehdotti.

Ompelut ovat oikeastaan lähes ainoat mitä edelleenkin jaksan jonkin verran tehdä.
Onneksi ovat aika kivasti tehneet Huutonetissä kauppansa. Varmaan saan monia blogini lukijoita kiittää siitä!! :)
Tuskin niinkään paljon ompelisin jollei rahan takia tarvitsisi. Jokainen centti kun on tarpeen...
Yli kahden vuoden kotona olo on "tehnyt tehtävänsä". Kyllä sitä usein miettii, että kunpa asiat olisivat niinkuin ennen. Voin kyllä sanoa, että olisin vaikka kuinka varaton, jos voisin saada Lapseni takaisin... •*¨*•.¸¸¸.•*¨*• Mutta se ei ole mahdollista, -n
äillä "eväillä" mitä nyt on, niin näillä on mentävä...

Huutonetissä näkyy olevan aika paljon samantyylisiä kuin mitä itsek
kin teen (sehän ei ole kiellettyä!!). En itse juurikaan katsele mitä siellä on, mutta kuulen aina silloin tällöin joltakin tutulta, että on ollut ihan kuin minun tekemiäni. Tunnistin sieltä muistaakseni ainakin yhden nimimerkin joka joskus huusi minun töitäni, ja myy nyt itse samantyylisiä... Tiedän kyllä että on ihan sallittua, eikä se minua mitenkään harmita, -ei minulla ole mitään yksinoikeutta tehdä juuri tällaisia. Sitä kun on tapahtunut vuosien aikana kaikenlaista, niin on nämä elämänarvot muuttuneet, -ei enää murehdi pikkuasioita. No, nyt kyllä joudun totuuden nimissä sanomaan, että hiukan mietin, että ostaako kukaan enää kohta sitten minun tekeitäni... ;)
Minulla on kyllä onni "omistaa" jokunen vakituinen asiakas, jotka kerta toisensa jälkeen haluavat tekeleitäni itselleen... Kiitos heille!

Laitanpa muutaman kuvan vielä tähän loppuun. Tekstiä jo tulikin... Liikaak
in!!
Huomaa, että olen ollut muutaman päivän yksikseni ja olo -tänään varsinkin- ollut taas pahasti pakkasen puolella...
Tuli vuodatettua nyt varmaan ihan turhia asioita...


Kasvihuoneessa viiniköynnös tekee ensimmäistä satoaan (sain kasvihuoneen sekä tuon viiniköynnöksen kesällä -08, Esikoisen poismenon jälkeen) Ei taida riittää enää kesää niin että nuo ehtisivät valmistua, vaikka vähän jo väriä ovatkin pintaansa saaneet.



Viimevuonna ostamani boysenmarja tekee myös vähän marjoja. Mahtavatkohan nämäkään ehtiä kypsyä...
Saisi vielä olla vähän kesää jäljellä... ;-)



Kasvihuoneessa elämäni ensimmäiset itse kasvattamani kurkut.




Kun mies oli kesälomalla, niin lähes joka aamu minun noustuani ylös hän oli tehnyt aamiaisen valmiiksi; puuroineen, voileipineen. Sitä kun tottui "passaamiseen", niin onpa kurja nousta nyt yksin kun ei olekkaan aamiaista valmiina... Nyt kuitenkin muutamana aamuna olen tehnyt itselleni herkku-leipiä. Tänä aamuna viimeksi, -Real täysjyväleipää; päälle oman maan salaattia, avocadoa, oman kasvihuoneen tomaattia, paprikaa ja kurkkua . Pinnalle vielä tuoreita yrttejä. Namm. Suosittelen!


Ja ruuassa pysyäkseni (vatsa murisee) kerron vielä eilisen reseptini. Äitini oli joskus jostakin kokki ohjelmasta bongannut tämän tyylisen, munakoisolla tehtynä. Minulla ei sitä tietenkään ollut, niinpä käytin keltaista kesäkurpitsaa. Ohjelmassa käytettiin jauhoja leivittämiseen, minä käytin seesaminsiemeniä. Eli kahden kesäkurpitsa viipaleen väliin viipale vuohenjuustoa, leivitys ja paistetaan öljyssä. Järjen käyttö ruuanlaitossa on sallittua ja suotavaakin, mutta minulla taisivat olla aivot nälkäisessä vatsassani, sillä jätin kesäkurpitsa viipaleet hiukan liian paksuiksi. Mutta hyvää oli; -täysjyväcouscousia ja omia vihanneksia lisänä.



Kai sitä pitäisi täksipäiväksi keksiä jotakin ruokaa... Nälkä on jo niin kova, että taitaa suuremmat kokkailut ja kikkailut tällä kertaa jäädä...

perjantai 13. elokuuta 2010

Huutonet päättymässä...

Ihan ensin kaikille teille ihanaisille lämpimät kiitokset kommenteistanne koskien haastatteluani josta oli tuossa edellisessä postauksessa...

Sunnuntaina päättyy tuo minun Huutonet myyntini. Siitä huolimatta lisäsin v
ielä pari pussukkaa jotka olen tehnyt. Pitkästä aikaa kokeilin kankaan painantaa.



Edellisestä Huutonet myynnistäni jäi lunastamatta tämä keittiöpyyhe... :(
Laitoin sen vielä uudelleen jos vaikka joku todella halua
isi sen itselleen!!



Joitakin viimeaikaisia kirppis ostoksia!
Tällainen vanha muste-teline. Toisesta purkinpaikasta puut
tui kansi, mutta minua se ei haitannut. Minusta tuo on niin kaunis! Löysin myös edullisesti tuollaisen "muste-kuivaimen" -vai mikä lie oikea nimitys. Olen niitä nähnyt, mutta mielestäni turhan arvokkaita! Tuo ruskea väri oli vielä niin passeli tuohon kynään sekä sinettileimasimeen (jotka ovat sellaisesta kalligrafia setistä jonka sain joskus vanhemmiltani joululahjaksi.)
Myös vanhat kauniit valokuvat ovat kirpparilta.




Niin kauniita pieniä yksityiskohtia.



Jo aikaa sitten löysin kirpparilta kauniin lautas-seinähyllyn. Oli vaaleanvihreä.
Mies sen minulle maalasi ja laittoi seinälle. Tavaroita hyllyille vielä mietin!
Vasemmalla näkyvät savi/metalli pikarit myös kirpparilta kuten lasikupukin.
Suuri lasipurkki siellä alhaalla on uusi ja ostettu Kasvihuoneilmiöstä.



Olen vähän maalaillut joitakin pieniä juttuja.



Mies teki tänä aamuna mukavan yllätyksen minulle! Meillä on sunnuntaina veljeni pojan rippijuhlat ja olen harmitellut tätä hiuskuontaloani... Kahteen vuoteen en ole parturissa käynyt, -hiukset ovat saaneet rauhassa rehottaa ja harm
aantua... Yhden kerran siskoni tytär on tasoittanut latvoja, ja sitä olin nytkin suunnitellut, mutten ollut vielä saanut mitään aikaiseksi. Värin olin ostanut. Mies kävi siis tänään aamulla ostamassa ruoho-trimmeriin uuden siiman. Kotiin tultuaan hän antoi kassakuitin minulle. Luulin sen olevan siiman kassakuitti ja ihmettelin miksi sen minulle antoi... Tarkemmin katsottuani, huomasin sen olevan Parturiliikkeen kassakuitti; -mies oli käynyt varaamassa ja maksamassa minulle hiustenleikkuun!!
Nyt on siis uusi erilainen hius-look, -huomenna värjään harmaat piiloon.
Tiedä vaikka mielikin vähän piristyisi kun saa hiukset huolitelluiksi.
On rippijuhlassakin vähän parempi olo kun ei tarvitse hävetä hiuksiaan...
Kirkkoon emme mene, -en ole valmis niin juhlallisiin tilaisuuksiin. Olen muutenkin herkkä ja siellä herkistyn vielä lisää. Tiedän että itken sitten kaipuutani Taivaspoikaani!

Sillä pilaisin vain muidenkin iloa, siksi siis menemme vasta heille kotiin juhlimaan rippi-nuorta!




perjantai 6. elokuuta 2010

Kuulumisia...

Miehellä on kesälomaa takana kolme viikkoa ja yksi viikko vielä edessä.
Mitään ihmeellistä emme ole tehneet tai "virallisesti" lomalla käyneet. Lepoa tämä on ollut, -itsellänihän sitä on ollut jo pitkän aikaa, mutta nyt on saanut mieskin levätä.
Autoajelulla olemme käyneet lähi kaupungeissa ja niissäkin käyty vain kirppareilla. Mies ei niistä ole niin innostunut, mutta on lähtenyt ajelemaan että minä pääsen vähän kotoa pois.
Minun talouteni kun on lähes pakkasen puolella, niin kirpparit ovat muk
avia paikkoja saada itselleen jotakin "uutta." ;-)
Tässä kuvia joistakin ostokistani!

Ihanat nuottivihkoset 1800-luvulta olivat oikeastaan paras löytöni.



Kaunis naisenpää.




Ihana teeserviisi, -vain koristeeksi, kodin sisustukseen.



Kaunis purkki.



Pieni kirja hengellisiä lauluja ja virsiä vuodelta 1924.



Vanha kansakoulun päästötodistus vuodelta 1931. Todistuksen alkuperäinen omistaja oli syntynyt 1918.



Nyt voin kertoa asian jota olen pitänyt jonkusen viikon vähän niinkuin salassa...
Kesäkuun lopulla sain sähköpostia Mtv3.fi/Studio55.fi toimittajalta.
Hän oli löytänyt blogini ja kertoi että haluaisi haastatella minua Studio55.fi Tositarina sivulle.
Kehui blogiani, -kuinka suuresta surustani huolimatta olen osannut välittää maailman kauneutta kuvin ja sanoin... Hän toivoi saavansa haastattel
uni kautta jakaa positiivisuuteni heidän lukijoidensa kanssa... Voitte vain arvata tunteeni... Minäkö positiivinen!!??!!
Onhan teistä niin moni kehunut blogiani ja kuinka kuvani ovat kauniita ja osaan kauniisti kirjoittaa, .-mutta nyt sen oli huomannut joku joka halusi tehdä siitä jutun.
Ehkä siis sittenkin olen onnistunut siinä, mitä ajattelinkin; -välittämään kauneutta ja hyvää blogini välityksellä, -siitä huolimatta että olin menettänyt lapseni!!
Henkireikähän tämä on itsellenikin, ja olenkin tarkoituksella yrittänyt välttää ikäviä asioita...
Lapsen menettäminen on jotakin mitä ei voi edes kuvitella!! Blogini avulla olen koittanut saada itseni ajattelemaan muutakin kuin Lapseni menehtymistä. Jos olisin kirjoittanut vain siitä surusta ja tuskasta, niin ei se ehkä olisi auttanut minua etee
npäin, -tuska ja suru on ja pysyy!
Se on minussa joka hetki, ja päiväpäivältä tuntuu vaikeammalta ajatella ja hyväksyä sitä mitä on tapahtunut! Se on kuitenkin nyt osa elämääni, opettelen sen kanssa elämään, mutta en halua jäädä suruuni kiinni.
Sitä ei varmasti rakas Tomppanikaan haluaisi...

Tuo haastattelu on kiitos ja eräänlainen kunnianosoitus niin äidilleni ja muille rakkaille läheisilleni, kuin myös TEILLE!!
Olet sitten vakituinen lukijani tai satunnainen kävijä, niin haluan
kiittää, että olet ollut jakamassa tätä kaikkea kanssani! Kuten haastattelussakin näkyvä blogini teksti kertoo, niin sen saman haluan taas tässä sanoa: Jokainen ajatus, kommentteihin jätetty tai vain siellä jossakin mielissä ajateltu, on ollut suuri asia minulle, ja kaikille läheisilleni!

Iso ja lämmin kiitos myös toimittaja-Elinalle! Kiitos että pidit minua ja tätä mitä blogissani olen kirjoittanut/kuvannut, sen arvoisena että halusit jakaa sen eteenpäin! Osasit kauniisti pukea sanoiksi sitä mitä tunnen ja käyn läpi...
Kanssasi oli helppo puhua!


Haastatteluni pääset lukemaan TÄÄLTÄ!






sunnuntai 1. elokuuta 2010

Omia tekeleitäni Huutonetissä...

Normaalisti olisin tähän aikaan jo vällyjen välissä ja odottelisin nukkumattia (usein on jo vieraillutkin tähän aikaan...)
Mutta olen aamupäivästä asti laittanut näitä Huutonet ompeluksiani. Ensin viimeistelin ompelut mitä oli kesken, sen jälkeen silitys, kuvaus, kuvien läpikäyminen ja kuvankäsittely. Sitten kaikkien laittaminen Huutonettiin, -on tässä kyllä melkoinen homma...
Mutta köyhän on pakko yrittää! Kuntoutustuella kun ei paljon "hurrata"!!!



Nyt siis vain pikainen mainos postaus . Käykäähän kurkkaamassa TÄÄLLÄ löytyisikö jotakin kivaa itselle tai lahjaksi. Koitan edelleenkin pitää lähtöhinnat sekä korotukset melko alhaisina (ainakin omasta mielestäni, kun vertaan joihinkin muihin). Ja olen saanut niin paljon ihanaa positiivista palautetta että se antaa intoa uusiin ompeluihin.

Palaan paremmalla ajalla muihin kuulumisiin. Nyt silmiä kirveltää väsymys ja pitkä koneella olo.