maanantai 27. helmikuuta 2012

Elämän uusia tuulia...

Hirmuisesti kiitos kaikille kommenteistanne edellisessä postauksessa!

Tämän aloitan nyt ihan tavallisella mukavalla asialla...
Pidimme lauantaina ulkoilu päivää Mummilassa, -siis lapsuuden kodissani jossa äiti asustelee.
Minä mieheni kanssa ja sisko ex-miehensä kanssa sekä haimme ystäväni Oton myös mukaan, -emäntänsä (siis siskoni keskimmäinen tytär) sai leipoa ja valmistella rauhassa illan syntymäpäiväjuhliaan kun ystävänsä olivat tulossa.
Ei Otto siinä mitenkään olisi esteenä ollut, me vain halusimme Oton mukaamme Mummilaan, -itseasiassa mieheni sitä ehdotti.
Lumitöitä siellä osa teki, -miehillä tosin meni pitkä aika lumilingon korjauksessa, kun siitä meni jokin käynnistysnaru poikki, ja jotakin muutakin taisi vähän piiputtaa.
Viime talven  jälkeen sitä ei ollut käytetty, -isä sillä aina teki lumityöt. Kun hän marraskuussa nukkui pois niin luntahan ei vielä ollut. 

Oli mukava pakkaskeli, -siskoni teki pienen lumiukon, suurta ei voinut tehdä kun ei ollut suojalunta.
Otto tutustui lumiukkoon... (EI nostanut jalkaansa jos joku sitä miettii...) 

KUVAT SUURENEVAT KLIKKAAMALLA.






Me naiset juttelimme pihalla ja seurasimme Oton iloa... Siskoni alkoi heittää lunta ja siitäkös Otto innostui!









 Sisko teki nuotion jossa paistoimme makkaraa. Hänen ex-miehensä toi mukanaan sellaisen ihanan takorautaisen alustan joka oli meillä nuotion päällä. Niin, -tiedän kyllä että oikeasti makkarat kuuluu paistaa tikun nokassa... 
Lunta vain on jokapaikassa vyötäröön asti niin emme ryhtyneet tikkuja tekemään. Ja sitä paitsi olemme kaikki jo sen ikäisiä ja mukavuutta rakastavia ettemme olisi jaksaneet kykkiä nuotion vieressä. ;-)
Makkarat söimme pihalla, ihan talouspaperi palaan käärittynä. :)
 




Myöhemmin joimme vielä kahvit ja teet pihalla.
Olisi ollut mukavaa jos olisi aurinko paistanut, mutta ihan kiva ilma kyllä silti.




Minun mittarini mukaan ei ole vielä kevät, ei edes kevättalvi, -vaan ihan oikea kunnon talvi!
Kevättalvi alkaa kun aurinko lämmittää, kinokset pienenvät ja räystäät tippuu.
Joka keväinen versojen ja itujen kasvatus on minulla kuitenkin jo alkanut. Ennen joulua jo tein tilauksen EKOLOSEGO:sta. Tilasin mm. monenlaisia siemeniä. Valkolupiinin siemet kasvoivat hyvin ja ensimmäisen erän olen jo syönyt. Aivan ihania ja rapsakoita! Aion kyllä koittaa kasvattaa näistä ihan kukkiakin! 


TUMMEMMALLA OLEVISTA NIMISTÄ PÄÄSET KLIKKAAMALLA KOHTEEN SIVULLE.





By the way....  Täällä blogissani muutamat ovat kertoneet minulle siitä Salon Radiokirppiksestä
Kiitos vain kovasti vinkistä -piipahdin siellä eilen. Oli oikein viihtyisä ja siisti paikka.
En kauheasti jaksanut kiertelyyn keskittyä, (ostin vain kauniin kangaspussukan) -oli nimittäin hiukan nälkä ja olimme menossa Design Hilliin lounaalle. Ihana salaatti ja keitto. Tuota paikkaa olen ennenkin täällä suositellut, kun ystäväni Jaana siitä kertoi ja siellä kävimme. Suosittelen edelleenkin. Saman katon alla saa "monta kärpästä yhdellä iskulla." 
Ostin tällä kertaa vain hiukan askartelu tarvikkeita. 

~~~~~~~~~ ♥ ~~~~~~~~~


Lopuksi vielä tuohon otsikkoon: "elämän uusia tuulia..."
Olenkin täällä jossakin vaiheessa maininnut että työkokeilu on edessä. Halusin itse sitä.
Olinhan kokeilussa -apua- oliko se nyt 2009 vai 2010... No, kumpi tahansa, -niin se ei kuitenkaan onnistunut.
Päiväkodissa on työpaikkani ollut, -ja valtavasti työstäni  olen tykännyt! 
Voinut suoraan sanoa että rakastin työtäni. Monesti ihan liikutuin kuinka onnellinen olinkaan saadessani tehdä sitä työtä!
Jokin aika sitten selvisi että siellä en enää voi työskennellä... Se oli kova paikka, -vaikka ymmärsin hyvin ja itsekkin mietin ettei minusta oman lapseni kuoleman jälkeen enää olekkaan siihen työhön!
Senkin taisin mainita että koska minulla ei ole lähihoitajan koulutusta (myyjän ja ompelijan vain) niin ainoa työ mitä kaupunki voi minulle tarjota on siistijän työ.

Olen kovin miettinyt tilannettani, ja kun nyt on selvinnyt että työkokeiluni on pääkirjastossa, niin olen tullut siihen tulokseen, että oikeastaan se on hyvä! 
Voin aloittaa ns. "puhtaalta pöydältä." Hih, -sananmukaisesti!
Minä ja koko elämäni on täysin muuttunut vajaa neljä vuotta sitten kun Esikoinen menehtyi. 
Sitä vain ei monikaan ehkä ymmärrä!!
Ei minula ole oikeastaan enää mitään yhteistä monenkaan ihmisen kanssa... En jaksa kuunnella enkä puhua niitä "kahvipöytä-keskusteluja". Kaikella kun on minulle nykyisin ihan erilaiset mittasuhteet kuin ennen. 
Minulle sellaiset asiat kuin esim. muutama ylikilo, (minulla sitä on muutama KYMMENkilo....) näppylä nenässä, hius-ja vaate muoti yms. ovat asioita jotka eivät jaksa kiinnostaa...  Joskus ovat kiinnostaneet kovinkin, -ja varmaan jotkut asiat vielä kiinnostavat uudelleenkin, mutta ei nyt tällä hetkellä...
En ennen Esikoisen menehtymistäkään ole ollut kovin sosiaalinen, en mielelläni osallistunut keskusteluihin yms. Nyt olen sitä vielä vähemmän, -minulla on uusi erilainen elämä, -maailma- kuin kenelläkään tutullani. Olen vielä ihan hukassa itsekkin tämän kanssa ja lopun elämääni opettelen elämään asian kanssa; -lapseni on kuollut. Se ei siitä miksikään muutu. Se on edessäni aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä...

Kirjasto on hiljainen ja rauhallinen paikka. Täällä se on melko uusikin vielä. 
Siellä jos voin kaikessa rauhassa tehdä siivoustyötä sen neljä tuntia ja siitä selviän -ennenkaikkea fyysisesti, -sillä en ole ihan nuori tyttö enää, ja vuodet sekä ylipaino ovat tehneet tehtävänsä tässä kropassa- niin olen tyytyväinen.
Olen ihan hyvin mielin menossa työkokeiluun, -joka alkaa siis tämän viikon torstaina, 1.3 klo. 8.00!! :)

Tokihan se vähän jännittää, -jokainen voi vain kuvitella miltä tuntuu kun on lähes neljä vuotta ollut pois työelämästä ja menee sitten ihan uuteen paikkaan ja työhön...
Mutta kun on joutunut kokemaan tämän elämän pahimman menetyksen, niin sen rinnalla kaikki asiat tuntuvat melko pieniltä, eikä sillätavalla pelota! Teen parhaani ja toivon että työ sujuisi hyvin.
Toivon että pikkuhiljaa innostun elämästäni uudelleen ja löydän paljon hyviä asioita...

Niin että torstaista eteenpäin tämä tyttö luuttuaa kirjaston käytäviä!
Saa tulla nykäisemään hihasta jos minut siellä näkee! ;-)

 Kuva lainattu netistä, -en siis ole minä! ;-)

                                                        








lauantai 18. helmikuuta 2012

Ihania kirpputori löytöjä...

Suuret kiitokset kaikille tuohon edelliseen heppa-postaukseeni kommentoineille, -ihanaa kun saa jakaa tuollaisia asioita ihmisten kanssa jotka ymmärtävät!

Laitan pikaisesti muutaman kuvan viimeisistä kirppis löydöistäni.
Nuo nopat ovat mielestäni niin nätit! Kokonsa puolesta -15cm- mietin vielä sijoituspaikkaa, -en halua että näyttävät "hoopolta" silmään, -taustaksi joko jotain suurta tai sitten ei mitään. Ehkä tuohon eteiskäytävän pöydälle jossa on suuri dokumentti-juliste.




Tähän kauniiseen peilitarjottimeen rakastuin ensi silmäyksellä!
Tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyvä mustepullo-teline on myös kirppis löytö muutaman vuoden takaa. 





 Me lähdemme nyt miehen kanssa Venemessuille!


Ihanaa talvista viikonloppua kaikille!

EDIT. 
HUUTONET <--klikkaa- kohteeni päättyvät huomenna.
Enhän minä sinne enää jaksanut muuta lisäillä (paitsi siihen sisustuspakettiin), -mutta ensiviikolla koitan taas laittaa uusia juttuja. Siis yritän jaksaa... ;)

maanantai 13. helmikuuta 2012

Keinuhevonen ja kukkia....

Minulla on taas yksi haave toteutunut (muistatte varmaan TÄMÄN postauksen jossa kerroin parista toteutuneesta haaveesta...).
Olen vuosia haaveillut keinuhevosesta. Katsellutkin, esim. Huutonetissä ja antiikkiliikkeessä, -mutta sitä oikeaa ei ole vastaan tullut. Haaveenani oli sellainen koristeellinen joita kauresellissakin näkee.
Ihanasta Marian käsityökerho-blogista bongasin eräässä kuvassa taustalla kauniin keinuhevosen ja kyselin häneltä että mistähän se on hankittu. Ja voitteko arvata; -hän kertoi voivansa myydä sen minulle! Olin niin iloinen ja onnellinen! Nyt on kaunotar saapunut uuteen kotiinsa! 
Kiitos Maria kun mahdollistit tämän unelmani!



 Niille jotka eivät minua tunne, niin kerrottakoon, että minulla ei ole pieniä lapsia eikä lapsenlapsiakaan. Ainokaisani; rakas kuopuspoikani on keväällä 20v täyttävä nuorimies eikä asu enää kotona. Ehkä joskus niitä lapsenlapsia kuitenkin saan... ;-)
Tuo ihanuus on siis vain omaksi ilokseni! 
Kun joskus remontoimme Kuopuksen vanhan huoneen vierashuoneeksi, niin hepan paikka tulee varmaankin olemaan siellä. Huoneen väritystä kun olen suunnitellut valkoiseksi/ruskeaksi.
Kukkia pitää olla aina pöydillä ja lipastojen päällä. 
Sorruin taas viikonloppuna ostamaan hortensioita, -vaikka niiden hengissä pitäminen ei oikein minulta luonnistu! Luen kyllä netistä aina hoito-ohjeita, mutta aika pian kukinnot kuukahtavat. :(
Tulppaanit ovat kauniita ja kestävät mukavasti muutamia päiviä.







 Lopuksi toivottelen kaikille Teille oikein hyvää huomista  
~♥~ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ ~♥~
Ihanaa kun olette olemassa!



tiistai 7. helmikuuta 2012

Huutonet päättyy...

Nuo minun tekeleeni tuolla HUUTONETISSÄ  <- KLIKKAA 
päättyvät torstaina 9.2.

Uusia juttuja olen laittanut -ja laitan lisää kunhan taas saan itsestäni irti käydä kaappeja läpi -ja kuvata!!
Tällä kertaa on kaikenlaista tavaraa kodista. Vaatteita ja laukkuja on myös tulossa.

Kovat pakkaset ovat hellittäneet, ja sen jälkeen tullut lunta lisää!
Tykkään tällaisesta oikeasta kunnon talvesta, mutta kyllä tuo lumi jo riittäisi. Sen sulamista kun meidän -aika varjoisella- pihalla saa taas odotella vaikka kuinka kauan...
On ihanaa kun aurinko paistaa, -yhtenä sellaisena päivänä kuvailin vähän omalla pihalla ja tein myös pienen kävely lenkin kameran kanssa. Sisälläkin olen vähän kuvannut. 





















Jos haluat kurkata, niin Huutonet kohteisiini pääset klikkaamalla TÄTÄ!