sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Huutonet päättyy...

Minun oli tarkoitukseni tässä postauksessa palata saamaani "hyvän mielen haasteeseen", jossa kerrotaan asioita joista on kiitollinen. En nyt oikein ole jaksanut pysähtyä niitä miettimään, sillä elämässä on monenlaista suurempaa ja pienempää myllerrystä!!

Yksi ylitse muiden josta olen kiitollinen, on rakas perheeni, rakkaat läheiseni! Äiti sekä sisko ja veli perheineeen. Eilen sain taas nauttia yhdessä olosta heidän kanssaan. 
Juhlimme hiukan jälkikäteen rakkaan Kuopukseni 20-vuotis synttäreitä.♥ 
Siivouksen jälkeen vaihdoin kesäisempiä tekstiilejä; sohvatyynyt (etualalla olevat kaksi) sekä kaunis virkattu peitto (niitä on kaksi), -ostin joskus talvella kun ihana ystäväni Mia soitti ja kertoi Cittarissa myytävän "minun tyylisiäni" tekstiilejä edullisesti. Takana näkyvät tyynyt ovat vanhempia.

Kuvat suurenevat klikkaamalla!








 Taivaspoikani sekä isän kuvien vieressä paloivat kynttilät, -he olivat mukana ajatuksissamme ja sydämissämme...♥ 





Tuli vielä mieleen yksi asia, -en nyt sanoisi että olisi aihe josta olen kiitollinen, -pikemminkin ihmeissäni ja yllättynyt... Ja se on kanssa-ihmiset, siellä ruudun toisella puolella! Olen saanut kauniita sanoja ja lämpimiä ajatuksia teiltä täysin vierailta ihmisiltä. Aiemminkin olen täällä maininnut kuinka joku blogini lukija on halunut ilostuttaa minua ja lähettää minulle jotakin... Olen saanut kirjan "Enkeleitä hiuksissani" sekä kauniin tilkkupeiton, -täysin vieraat, tuntemattomat ihmiset ovat haluneet tuoda minulle lohtua ja iloa! Se on jotakin aivan käsittämätöntä! Itse pidän antamisesta, -mutta kohdallani se ei ole tainnut ihan vieraisiin, täysin tuntemattomiin ihmisiin asti ulottua...
Jo jonkin aikaa sitten sain eräältä blogini lukijalta sähköpostia, -hän oli jossakin kuvassani nähnyt sellaiset vaaleat purkit;  "-coffee ja sugar." Hänellä itsellään oli saman sarjan "tea" purkki jonka halusi antaa minulle, oman kokoelmani jatkoksi! Aivan käsittämätöntä... ♥ Mutta siis NIIN ihanaa!
HUOM! Carita (jos nyt muistan nimesi oikein) laitatko minulle jossakin vaiheessa sähköpostia... Meillä mies osti jokin aika sitten uuden tietokoneen, ja kaikki tärkeät meilini ja osoitteeni jäivät vanhaan koneeseen. Lupasin lähettää sinulle kiitokseksi jonkin ompelukseni (muistan sen, vaikka muuten muistini onkin todella huono...) mutta eihän minulla ole osoitettasi enää tallella... 

Näin ihana purkki, ja teetäkin pakattu kauniisti sisälle! :)






HUUTONET <-- klikkaa- kohteeni päättyvät huomenna, vielä ehtii käydä kurkkaamassa haluisiko jotakin itselleen, tai vaikka ilahduttaa äitiä, isoäitiä, opettajaa, päiväkodin tms. hoitajatätiä...

Lisää on tulossa jossakin vaiheesa, näitä omia ompeluksia ainakin: 





Loppuun vielä ihanasta kirjasta... Posti toi parisen päivää sitten tilaamani Ilonan kirjan: Willa Sukka!  Sateenkaarentaa Puodista!
Ohjeet ovat ajankohtaisia kun syksy riepottaa puita ja vettä sataa... Voi suunnitella joulua...

Aivan uskomattoman ihana kirja kauniine tunnelma-kuvineen!



~~ Iloista ja aurinkoista vappua toivotan kaikille teille! ~~  

Palaan varmaan aika pian... 
Kertomaan ihanuudesta jonka löysin ja onneksi onnistuin saamaan itselleni...
Te jotka tiedätte, -EI saa edes vihjata vielä täällä... ;-)



sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Huutonet myyntiä...

Singerini on surissut muutamana viikonloppuna ja eilisen iltapäivän sekä illan vietinkin, -ensin valokuvaten sen jälkeen kuvia käsitellen ja lopuksi niitä Huutonettiin laittaen!
On siinä kyllä melkoinen homma; -mutta senhän voi ottaa vähän niinkuin harrastuksen kannalta!  

Mietin että kuinkahan monena vuotena olen tekeleitäni Huutonetissä myynyt... Luulen että se alkoi vuonna 2008, varmaankin Esikoisen menehtymisen jälkeen kun jäin pois työstä.
Silloin ompelu harrastukseni alkoi toden teolla, -olihan se eräänlaista terapiaa, -ja on sitä yhä!
Katselin tuossa juuri vanhaa blogiani (jonka Taivaspoikani minulle oli tehnyt vuonna 2006). En vielä mielelläni tuota blogiani katsele, sillä se muistuttaa niin kipeästi elämästä joka oli silloin kun Esikoinen oli vielä kanssamme...
Tilda tonttuja, enkeleitä ja nalleja ompelin joskus aika paljonkin.
Pussukoita ja sydämiä on tullut tehtyä monenlaisia. (Klikkaa eri värillä olevia kohteita, -jos onnistuin niin niiden takaa pitäisi näkyä kuvia vanhoista töistäni)
Mutta vuodesta -08 jotenkin ne valkoiset vintage-kuvilla olevat ompelukset ovat tulleet ja jääneet suosikeiksini. Eikä pelkästään minun suosikeiksini, vaan monen muunkin... ;-)
Vaikea keksiä välillä jotakin uutta; -aina jonkin ajan kuluttua joku muukin myy samantyylisiä kuin mitä itse olet tehnyt.

Tässä kuitenkin kuvia nyt viimeaikojen ompeluksista joita siis laitoin HUUTONETTIIN myyntiin. 

Kuvat suurenevat klikkaamalla!















Käykäähän kurkkaamassa TÄÄLLÄ <- klikkaa josko joku miellyttäisi!



Koitan seuraavaksi palailla "Hyvän mielen haasteeseen" jonka olen muutamalta blogi-ystävältä saanut. Nyt vain on ollut hiukan kapuloita rattaissa...
Ja huomenna olisi Taivaspoikani syntymäpäivä, -hän olisi täyttänyt 23v. Ikävä ja suru tulee taas enemmän pintaan.
Rakas Kuopukseni täyttää huomenna 20v.
 
    
 


lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kuu kiurusta kesään...


...puolikuuta peipposesta. Västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.
Näinkös jotenkin se vanha äidin opettama loru meni... ;-)

Olen jo monia päiviä sitten nähnyt pihallamme lintulautojen alle peipposia, -mutta ei todellakaan tunnu että kesään olisi puolikuuta...
Luntakin on tullut muutaman kerran sen jälkeen kun peipot huomasin.
Torstaina kävelin kirpparille ja kauppaan ja sillä matkalla näin sitruunaperhosen!! Sellaisen lämpimän jo osittain sulaneen rinteen kohdalla. Mutta lunta on kuitenkin vielä niin paljon ja lisää tullut sen jälkeen kun perhosen näin. 
Mitenhän sille mahtoi käydä, -yötkin kun ovat kylmiä!!

En ole hirveästi jaksanut pääsiäistä laitella, -ja sitäpaitsi ompelukseni ovat taas levitettynä ruokailutilan suurelle pöydälle... ;-) Eilen ompelinkin vähän pussukoita. Työhuonekin on, mutta kummasti ne ompelukset löytävät tiensä tuohon ruokailutilan pöydälle... :)  Samalla voi vähän telkkua katsella.

Minun pääsiäiseeni ei vuosiin ole juurikaan värejä kuulunut, -hiukan laitoin keltaista.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.










Rakas ainokaisani on ollut meillä yökylässä muutaman päivän.
Voi miten ihana onkaan ollut viettää aikaa yhdessä, -jutella kaikenlaista, -tärkeääkin.
Olemme valloittaneet olkkarin sohvat ja puput joutuivat nurkkaan... ;-)


Mies lähti tänään veljeni kanssa kaatamaan puita äitini luokse. Huomenna menemme sinne isolla porukalla; minä, veli ja sisko perheineen. Toivotaan ilman meitä suosivan siellä puu-savotassa!
Viime vuonnakin kaadoimme (tai siis miesväki) puita tuolla lapsuuden kodissani, -silloin oli vielä isä kanssamme,vaikkei enää oikein mitään jaksanut tehdäkkään...

Tämän kauniin (ja todella painavan) relieffin olen ostanut joskus kirpparilta ja maalanut valkoiseksi. 
Tykkään siitä, vaikka uskoni onkin Esikoisen menehtymisen jälkeen hävinnyt lähes kokonaan... 
Hienostihan tämä sopii tähän pääsiäisen aikaan.


 
Nyt me lähdemme ainokaisani kanssa pienelle happihyppelylle ja haemme samalla lisää pajunoksia. Sitten syömme ja ehkä pienet päikkärit sohvalla!

Ihanaa ja aurinkoista pääsiäisen jatkoa!

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Takatalvi....

Voi itku, -lunta on tullut lisää monen monta senttiä!! Takatalveksihan moni tätä sanoo, mutta minun mittarissani se ei ihan sitä ollut, -sillä meidän pihalla oli lunta vielä paljon!! Ja nyt sitä on vielä enemmän! Liekö sulannut juhannuksenakaan... ;-)

Juuri eilen Kuopukselleni sanoin, että yksi hyvä puoli tässä on: KEVÄT ON VIELÄ EDESSÄPÄIN!!

Eli positiivisesti osaan ajatella....  Josta aasinsiltana seuraavaan asiaan....

Olen saanut muutaman kommentin että blogiani on kurja ja masentavaa lukea kun minulle sattuu kaikkea kamalaa.... MISSÄÄN NIMESSÄ EI OLE OLLUT TARKOITUKSENANI VALITTAA EIKÄ KETÄÄN MASENTAA!!
Minä itse en pidä ollenkaan kamalana esim. näitä vaivojani. Kun olen Lapseni joutunut menettämään niin siinä esim. kivut ja säryt ovat aivan toisarvoisia. 
Ja kuten olen aiemminkin maininnut niin tämä blogini on kuitenkin vain pintaa elämästäni...
Kaiken tämän lisäksi elämässäni on asioita joista en täällä mainitse. Ihan esimerkkinä voin ottaa sellaisen että Kuopukseni on juuri saanut tietää ettei työsopimustaan enää jatketa...
Ja kuten lähes jokainen varmaan tietää niin parisuhteissa on aika-ajoin ongelmia itsekullakin.
Tarkoitukseni on ollut pitää blogini mahdollisimman positiivisena, enkä halua ihan henkilökohtaisia asioita kirjoittaa.
Tiedän kuitenkin että on ihmisiä joita kuulumiseni kiinnostaa, -varsinkin nyt kun työkokeilu alkoi. Ihan siksi noita kerroin, mutta en pidä niitä mitenkään niin vakavina ja pahoina asioina.

Menen päivä kerrallaan ja useasti mietin, että vaikka olen todella ikäviä asioita elämässäni kokenut (jo ennen Esikoisen menehtymistä) niin aika positiivisesti olen elämään jaksanut suhtautua. :)
Ne jotka minut tuntevat ja tietävät asioista joita on ollut, niin ovat luultavasti samaa mieltä!

Se että täällä mainitsin noista vaivoistani yms.  saattoi johtua siitä etten ole aikoihin päässyt juttelemaan terapiassa. (Niin, -olen käynyt siellä kohta neljä vuotta Esikoisen menehtymisen jälkeen...). Hoitajani joutui perumaan aikani joka olisi ollut tuossa edellisen kuun lopulla. 
Työkokeilun aloittaminen kun kuitenkin on ollut melko suuri muutos elämässäni.

Mutta hei, minä yritän mahdollisimman pian "palata ruotuun." ;-)
Vähemmän kirjoitusta ja enemmän kuvia. 

Mitä jos kukaan ei lohduttaisi,
eikä kenellekään suruista kertoa saisi?
Mitä jos kukaan ei kutittaisi
tai muuten vain joskus naurattaisi?
     - Pia Perkiö  -