perjantai 4. toukokuuta 2012

Terveisiä sairaalasta...

Pikainen päivitys vasemmmalla kädellä, -täältä sairaalasta!
Niin, minut tuotiin tänne ambulanssilla keskiviikkona.

Kaaduin polkupyörällä työmatkalla -ja ihan lähellä kotia...
ONNEKSI eräs naapurin setä oli pihallaan ja kuuli kun huusin apua!
Olin jotenkin aivan järkkytynyt.... Oma vikani; olen äärimmäisen arka ajamaan pyörällä, ja kun näin edessäni katujenpesuauton, niin hätäännyin (vaikkei syytä niin olisi ollutkaan) jarrutin etukäsijarrulla ja samaanaikaan eturengas osui maassa olleeseen kuoppaan. Se mitä sen jälkeen tapahtui ei ole ihan tarkasti mielessäni, -mutta ohjaustangon yli kai lensin/pyörähdin...

Huom. kuvat lainattu netistä.



En päässyt ylös sillä en tuntenut oikeaa kättäni... Vain suunnattoman kivun...
Naapurin vanhemman herran lisäksi paikalle ilmestyi 2-3 muuta miestä, joista yksi soitti ambulanssin.
Sitä jouduin odottamaan niin että soittaja ehti kysellä jo uudelleen että koska se ambulanssi oikein tulee...  
Tämä tuttu naapurin vanha herra (jonka tontin kohdalla onneksi siis kaaduin) oli hakenut viltin suojakseni.♥

Ambulanssihenkilökunta antoivat esiapua minun siinä tien laidassa maatessani. Oikea käsi oli kyynärvarresta kokonaan poikki joten paljon ei minua voitu liikutella. Takki piti leikata saksilla päältäni pois, että saivat käden tuettua. (sairaalassa piti vielä leikata pusero ja rintaliivit) Ambulanssi-miehet sekä yksi nainen olivat todella ihania, vaikka taisin siinä järkyttyneenä ja peloissani kysellä ja höpöttää ties mitä älyttömiä!

Lähes koko päivä piti odotella ensiavussa, kipsattiin ja kuvattiin, leikattiin kipsi irti ja kipsattiin käsi toiseen asentoon ja taas kuvattiin. Sitten vain odoteltiin osastolle pääsyä.
Olin saanut soitettua äidille (sillä kuulin hänen jossakin vaiheessa soittavan minulle, ja tiesin että huolestuu jos ei saa minua kiinni). Kerroin äidille tapahtuneen ja pyysin ilmoittamaan pojalle ja miehelleni.
Oli ihana yllätys kun jonkun ajan kuluttua kerrottiin että mieheni oli tullut ja kysellyt minua. Hän pääsi luokseni ja hetken kuluttua tuli poikani.♥ He istuivat pitkään seuranani. Lähetin heidät kotiin ja aika pian sen jälkeen pääsinkin osastolle, -ilta kyllä oli jo.



Täällä olen ollut nyt keskiviikosta asti. Kyynärvarsi on siis pahasti katkennut kyynärvarresta, olkapään ja kyynärpään välistä, -lähempänä kyynärpäätä. Huomenna olisi tarkoitus leikata, -jos ei tule mitään hätäsektiota tms.
Kyllä sitä on tässä toisenkin kerran miettinyt, että koska nämä ikävät asiat kohdallani helpottavat... Tapahtuuko koskaan käännettä parempaan... Saanko koskaan kokea jotakin oikein hyvää ja onnellista asiaa...

Lääkkeiden voimalla tässä on ollut pakko jaksaa. Olkavarressa on kipsi, mtta ei se estä luiden päiden liikkumista, -ilkeän tuntuista muljahtelua tuntuu, kipu on kova ja välillä tuntuu sellaista pistävää kovaa kipua, silloin kai ne rispaantuneet luun päät osuvat... johonkin...


Hoitajat täällä ovat aivan uskomattoman ihania ja ystävällisiä. Outoahan tämä on olla toisten armoilla ja vähän niinkuin passattavana, mutta esim. iltaisin kun yöhoitajat ovat laittaneet sänkyni kuntoon (minun pitää nukkua osittin istuvassa asennossa) ja laittaneet tyynyt koukistettujen jalkojeni alle, nostaneet sängynlaidat ylös ja petelleet minut, niin on oikein hyvä olo... Ihana tunne kun kerrankin joku huolehtii minusta...




Aika hauska sattuma tässä jutussa kuitenkin on...
Eilen tuotiin viereiseen sänkyyn potilas. Olin selkä ovelle päin, mutta kuulin kun verho vedettiin eteen ja hoitajat juttelivat tälle potilaalle. Puheista huomasi että kaikki tunsivat toisensa. Sitten aloin kuunnella että tämän potilaan ääni kuullosti tutulta. Varovasti kysyin, että anteeksi kun häiritsen, mutta onko siellä verhon takana "----".  No on, kuului vastaus. Samantien kuului kysymys että kuka siellä sitten on. Sanoin nimeni ja kun verho väliltämme aukaistiin, niin siinä me moni vuotiset kaverukset olimme nokakkain. Olemme olleet vuosia perhetuttuja ja siskoni on mm. tämän potilas-naapurini pojan kummitäti. ;)
Että olikin hauska sattuma, -siitä ovat iloinneet myös äitimme, siskomme ja muut läheisemme, -me kun siis tunnemme kakki toisemme. Tällä kaverillani on erittäin hyvä huumorintaju ja on kova juttelemaan, joten täällä on kyllä "vitsit" lentäneet... Hänellä jalka poikki, minulla käsi. 
Mitäs me poikkinaiset potilaat, -tuemme toinen toisiamme! :-)

Nyt väsyttää... Koitan palailla jos/kun ensiviikon alussa varmaankin kotiudun.
Sitten edessä pitkä sairasloma ja kuntoutuminen... Ja opetella elämään avuttomana, ilman oikeaa kättään, jonkin aikaa.
Mielialaanihan tämä ilman muuta vaikutti myös aikatavalla...



30 kommenttia:

  1. Hui sentään! On aivan varmasti kovat kivut, onneksi et päätäsi lyönyt. Hurjasti voimia ja jaksmista!

    VastaaPoista
  2. Hei nyt vaan tsemppiä sinne lasarettiin, anna niiden kaikkien vain pitää hyvää huolta sinusta:) Ne on siinä hyviä :) Ja sinun tehtäväsi on keskittyä itseesi ja sitä kautta sitten joskus paranemiseen!

    Voimia!

    VastaaPoista
  3. Voi miten ikävää,toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää ja pikaista paranemista.
    Minulla on jalka kipsattuna vielä vajaa kolme viikkoa,mutta onneksi aika kuluu nopeasti..vointeja

    VastaaPoista
  4. Voi sentään...tuli mieleen oma marraskuinen kaatuminen fillarilla. Ei noin pahasti käynyt, mutta peukalo oli kuukauden poissa käytöstä.
    Pikaista paranemista, ja nyt unohdetaan ompelukset suosiolla. Otan yhteyttä kun olet varmasti terve ja jaksat!! Pidä lippu korkialla<3

    VastaaPoista
  5. Auts, jotain onnee kuitenkin, ettet päätäs lyöny.

    Pikasta paranemista ♥

    VastaaPoista
  6. No voi sentään, miten hurjasti kävi. Harmi senkin vuoksi, kun olit juuri päässyt mukavaan työyhteisöön. Paljon voimia paranemiseen!!! Monen ikävän tapahtuman jälkeen suunta voi olla vain parempaan <3

    VastaaPoista
  7. Noi voi, että..:(
    Voin arvata kivun suuruuden, kun minulla alkuvuonna tuli kyynärpäähän pieni murtuma, niin oli niin tuhottoman kipeä ja kipulääkkeitä siihen sain. Eikä ollut edes poikki.
    Ja vasurilla ei ole mitenkään helppo pärjäillä, mutta jotenkin siihenkin vain tottui.

    Onneksi olet saanut tutun viereesi, niin et ehdi murehtia ja masentua....:)

    Voimia sinulle.

    VastaaPoista
  8. Voi sinua Titti parka, että piti tuokin vielä tapahtua :( Kyllä ymmärrän mitkä tuskat siinä nyt on ja edessä on kova kuntoutus, mutta pidetään peukkuja että kaikki menee hyvin, niin leikkaus kun toipuminen.

    Varmasti myös vaikeeta se kun oikea käsi loukkaantui, minulla kun murtui tuo vasen ranne vuosi sitten, olen aina sanonutkin, että kun niin piti tapahtua, onneksi oli sitten vasen käsi .

    Voimia ja jaksamista sinulle ja suuret halit <3

    VastaaPoista
  9. Kaikkea sitä voikin sattua!
    Ikinä ei tiedä mitä nurkan takana odottaa..
    Hurjasti tsemppiä! Kyllä se siitä. Pakkohan se on :) Ja onneksi teitä on kaksi poikkinaista siellä ;)

    VastaaPoista
  10. Pikaista paranemista ja iloista mieltä!

    VastaaPoista
  11. Voi pahus, onneksi sinulla oli
    varmasti kypärä päässä. Olisi voinut käydä todella huonosti.

    Kyllä nuo sinunkin vastoinkäymisesi jo saisivat loppua.

    Ihanaa, että on ystävä vieressä, jos tässä jotain positiivista hakee.

    Yritäpä jaksella ja levätä!
    Voimahalaus♥
    Hanne

    VastaaPoista
  12. Voi kurjuus mitä sinulle on käynyt! Tsemppiä kovasti ja pikaista toipumista!

    VastaaPoista
  13. Paljon voimia ja jaksamista sinulle! Onneksi olet saanut vierellesi sinne ihmisen, jonka kanssa aika kuluu rupatellessa.
    Paranemisia <3
    -päivi-

    VastaaPoista
  14. Hei Titti,

    No voi mahoton sentään... sinulle sitä sattuu ja tapahtuu.

    Mutta onni onnettomuudessa - olet siellä kutakuinkin "ehjänä". Ettet päätäsi lyönyt yms.

    Tosi hienoa, että sinulla on siellä tuttu petikaveri.

    Pitäiskö tässäkin todeta, että jospa tällä joku tarkoitus tässä elämän kirjossa taas oli.

    Pikaista paranemista ja kyllä se käsi tulee vielä kuntoon siellä hyvässä hoidossa <3

    VastaaPoista
  15. Oi voi,jopas nyt,mutta onni onnettomuudessa ettet päätäsi lyönyt asfalttiin.
    Sylintäydeltä (kokoni XL :)) ,HALAUKSET.
    Voimia ja jaksamista <3.

    T. Riisa

    VastaaPoista
  16. Olipa hurja lento. Voimia sinulle tuleville viikoille!

    VastaaPoista
  17. Toivottavasti paranet pian! <3 Omalla äidilläni meni puolitoista vuotta sitten oikea käsi poikki (murskaksi) kyynärpään yläpuolelta kans ku kompastui kukkapenkkiä siivotessa talon sokkelin reunaa vasten. Siitä tulikin pitkä "kakku lusittavaksi" ! =( Oli perjantai alkuilta ja sairaalassa hän joutui odottamaan osastolla pelkällä kantositeellä. Maanantaina vasta tehdään jotain; sanottiin. Lopulta hoitomuoto oli et kättä ei leikattu, ei kipsattu vaan laitettiin kantositeeseen. Tuntui hurjalta... noh, monta hoitovirhettä peräkanaa ja vuosi onnettumuuden jälkeen käsi lopulta leikattiin, joka sekin potilasvahinkokeskuksen mukaan epäonnistui... Nyt vasta käsi alkaa kuntoutua...

    VastaaPoista
  18. No olipas hurja kertomus! Kyyneleitä tulee silmiin, Toivottavsti käsi paranee pian eikä ole kovin kivulias!
    Iso hali sinulle!

    VastaaPoista
  19. Voi sinua raasua! Pikaista paranemista sinulle.

    VastaaPoista
  20. Voi kamala! No onneksi ei pahemmin käynyt, -no onhan tuossakin jo tarpeeksi kyllä. Pikaista paranemista sinulle, mielessä olet <3

    VastaaPoista
  21. Huh, Voi sinua!!! Voimahalaus ja toivottavasti käsi alkaa parantua kunnolla. Kaikkea sitä voi sattua ihan yhtäkkiä, onneksi ei käynyt vielä pahemmin. Mietinkin aamuvuorossa torstaina, että missä olet... Onneksi sattui mukava huonekaveri.
    Parane pian!!!

    VastaaPoista
  22. Hui, onneksi et satuttanut päätäsi.
    Vaikka onhan sitä jo tuossakin.
    Jakselehan!

    VastaaPoista
  23. Voimia ja turvallista luottamusta toipumisvaiheeseesi. Enkelit olivat lähelläsi ja jäivät viipymään. Kiitos niistä. <3

    VastaaPoista
  24. Liikunta on vaarallista;)))
    On hienoa, että sait avun heti ja ystävän lähellesi.
    Nauru parantaa.

    VastaaPoista
  25. Ei helkkari,vielä tämäkin.Aina jotakin skeidaa/ikävää tapahtuu!Toivottavasti käsi paranee.Ei aina helppoja nämä luutumisjutut!

    VastaaPoista
  26. SUURET JA LÄMPIMÄT KIITOKSET KAIKILLE TEILLE IHANAISILLE!♥

    PÄÄSIN KOTIIN MAANANTAINA JA NYT SIIPIRIKKONA TÄÄLLÄ KOITAN PIKKUHILJAA TOIPUA! MASENNUS OTTI TAAS YLIVALLAN, KUN MIETIN NÄITÄ TAPAHTUMIA, -YRITÄN YMMÄRTÄÄ JA OLEN TOKI KIITOLLINEN ETTÄ KYSEESSÄ ON VAIN KÄSI! HUONOMMINKIN OLISI VOINUT KÄTDÄ, -ONNEKSI MINULLA OLI KYPÄRÄ!

    KOITAN PALAILLA ILOISEMPIIN ASIOIHIN, MUTTA TÄLLÄ HETKELLÄ EI OLE VIELÄ NIIDEN AIKA...
    KUN MITÄÄN EI SAA, EIKÄ PYSTY TEKEMÄÄN...
    VOIKAA HYVIN!♥

    VastaaPoista
  27. Tittisein<3
    Kiitos onnitteluistasi<3
    Tulipa tapauksesi nyt niin elävästi mieleeni kas kun tässä muutama vuosi sitten tulin pyörällä kaupasta ja siinä ylämäkeä polkiessani kotimme edessä naapuri huusi yllättäen nimeäni varastonsa takaa...säikähdin ja lensin kasseineni ympäri kaaressa muutaman metrin surtaan ojaan, hän huusi piilostaan oletko hengissä, mietin jonkin aikaa ja vastasin ehkä!
    Sain itseni mustaksi mustelmista koko toisen puoleni kehostani, mutta ihme, että ei muuta...!

    Onneksi sinulla oli ystävällinen apu lähettyvillä ja pääsit pian ammattiauttajien hoivaan ja vitsienkin pariin:)
    Toivottavasti et saanut pyöräily kammoa ystäväin<3
    Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kunnolla paranemista ja paljon rakkaita haleja täältä käsin lähetämme sinulle ja kas tässä sinulle kunnon pusu Rosalta<3

    VastaaPoista
  28. Oi,oi, näyttää tosi pahalta "saumalta", vaikka varoitit heikkohermoisia, oli pakko katsoa.

    Onpas yhdelle ihmiselle kasattu mustia pilviä, noh sanonta kuuluu, "hän tai hän on kävelevä katastrofi", eli joillekin vaan sattuu enempi kuin muille.

    Tässä ei auta muu kuin aika, aika ja aika!

    VastaaPoista
  29. Oi,oi, näyttää tosi pahalta "saumalta", vaikka varoitit heikkohermoisia, oli pakko katsoa.

    Onpas yhdelle ihmiselle kasattu mustia pilviä, noh sanonta kuuluu, "hän tai hän on kävelevä katastrofi", eli joillekin vaan sattuu enempi kuin muille.

    Tässä ei auta muu kuin aika, aika ja aika!

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥