torstai 31. heinäkuuta 2014

Ukkosmyrsky ja sadetta...


Meillä oli eilen lyhyt mutta raju ukkoskuuro.
Olimme tulossa hautausmaalta ja minun piti vielä käydä kaupassa ja postissa, mutta kun taivas tummeni tummenemistaan ja alkoi jyrinä ja salamointi, niin sanoin miehelleni että ajetaan vain suoraan kotiin. Pelkään ukkosta ja salamointia.

Vettä tuli todella kovaa, -sisälle päästyämme mies irroitti johtoja sähkölaitteista ja minä sytytin kynttilöitä.

Kauaa se ei kestänyt, -ja vaikka vettä tuli reilusti niin koska maa on ollut todella kuiva niin ei siitä varmaan puutarhan kasveille suurta apua ollut.

Täksi päiväksi on luvattu käsittääkseni vieläkin rajumpaa ukkosmyrskyä.
Kävin aamulla laittamassa kukkia suojaan katoksen alle ja keräsin myrskyn hakkaamia liljoja sekä pieniä ruusuja sisälle maljakkoon.
Suurinosa ruusuista ja liljoista oli jo kukkinut ja niin sateen hakkaamia ettei niitä voinut ottaa.











tiistai 29. heinäkuuta 2014

Sisustusostoksia...


Olen hankkinut jotakin uutta pientä kotiin; astioita, liinavaatteita, lamppuja, mattoja yms.
Mattoja tosin näin kesäaikaan meillä ei ole kuin makkarissa, muut saavat odottaa syksyä.

Minun kukkarolleni sopivia ostospaikkoja ovat mm. Ellos, Jotex, NetAnttila yms.
Nettimyymälät ovat tällaiselle ajokortittomalle muutenkin oikein passeleita!


Makuuhuone on niin nätti, -tykkään!




Leeevikin tykkää!

Työhuoneessani myös uusi valaisin ja verhot, jotka ompelin Marimekon Kaivo kankaasta.
Oli vain niin harmillisen kokoinen pala minulla, että jouduin laittamaan kuvion väärinpäin,
-ei oikein hyvä...



Keittiöön ompelin kapan ruutukankaasta.


Ja koska tilasin vähän uusia astioita niin siivoilin myös hiukan kaappeja.





Ja vanhoja laitan myyntiin kunhan jaksan kuvata...

Maalipensseli sekä suhumaali ovat olleet käytössä...





Kaikkea en ole mustaksi muuttamassa tai maalaamassa, -hiukan vain haluan särmää sisustukseen.


Hyvin vähän olen pystynyt tekemään, -ja nekin hitaasti ja rauhallisesti- selkäni on edelleen todella kipeä!!
Oireet ovat iskiaksen -ja joka sen on kokenut niin tietää varmasti miten kivuliasta voi olla.
Sain veljeltäni vinkkejä venyttelyyn yms. (hän ei siis ole lääkäri vaan urheiluhieroja).
Tänään on kuitenkin lepopäivä; Poikani oli eilen meillä, -vietimme ihanaa äiti-poika laatuaikaa yhdessä. Istuimme paviljongissa otimme viiniä ja juttelimme!
Meillä on todella hyvät ja läheiset välit, ja pystymme puhumaan aivan kaikesta!
Poikani kokkasi ihanaa tonnikalapastaa meille kaikille -siitä onkin aikaa kun olemme mieheni kanssa voineet vain istua ja odottaa olohuoneessa ja joku muu touhuaa keittiössä.
Valvoimme kuopukseni kanssa myöhään joten se (ja ehkä myös viini) tuntuu tänään...


Lopuksi vielä kaikille isot kiitokset onnitteluista eläköitymiseni johdosta...



  


keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

(sairas)Eläkeläisen Puutarhassa...



Kävin viime viikolla pesemässä pari mattoa...


Nytkin haluaisin mennä kun on niin upea sää. Mutta, -selkä on toista päivää niin kipeänä etten kykene mihinkään... Tyynyillä tuettuna olen puoli istuvasssa asennossa sohvalla.
No, -tässä minä viihdyn vaikkei olisi selkäkään kipeä.

Turhautunut olo ja aika tulee pitkäksi kun ei pysty mitään tekemään. Mutta tuttuahan tämä minulle on, nuoresta asti olen aika-ajoin kärsinyt kovistakin selkäkivuista.
Tällä nyt vain mennään; -selkää sairastetaan niin kauan kuin on tarvis! Lepoa ja lääkettä, -dolania tuossa otin lounaan jälkeen.


Minulla oli toukokuun alussa palaveri lääkärin sekä työnantajapuolen kanssa.
Heidän ehdotuksestaan minulle haettiin pysyvää työkyvyttömyyseläkettä.
Minut paremmin tuntevat sekä blogiani pidempään lukeneet, tietävät että paljon on sattunut ja tapahtunut minun elämässäni...
Viimeiset kuusi vuotta Esikoisen menehtymisen jälkeen ovat olleet todella vaikeita, ja sitten oli se pyöräonnettomuus... Työkokeiluissa olen ollut ja työkuviot ovat menneet uusiksi pariinkin kertaan.
Oikea käsivarsi ei tuon onnettomuuteni jälkeen palautunut ennalleen ja sekin vaikutti työhön paluuseen.
Olin varma (ja jotkut minulle sanoivatkin) että eläke-hakemus ei mene läpi -ei ensimmäisellä eikä varmasti toisellakaan kerralla. Monenlaista juttua olin kuullut vakuutusyhtiöiden lääkäreistä...

Kun viime kuussa olimme siellä iltäsuomessa, niin posti oli tuonut kirjeitä kaksin kappalein...
Minulle oli myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.9 alkaen!
Toisessa kirjekuoressa oli tullut eläkekortti! 
Mieheni tekee kiusaa, että se on minun bingo-korttini!

Eihän sitä kukaan haluaisi 51-vuotiaana eläkkeelle, mutta täytyy sanoa että minulle tämä oli helpotus. Vuodesta -98 kun sairastuin ensimmäisen kerran masennukseen olen ollut vaihtelevasti työelämässä. Aina sai miettiä työkuvioita ja sitä olenko työkykyinen. Yrittänyt ja yrittänyt, -joutunut pettymään moneen kertaan kun työt eivät olekkaan onnistuneet. 
Nyt ovat ammatti-ihmiset virallisesti päättäneet etten ole työkykyinen ja minun ei tarvitse enää miettiä ja tuntea paineita siitä että pystynkö olemaan työssä...
Kuten mainitsin niin helpotus tämä oli, -elämäni on muuttunut Esikoisen menehtymisen jälkeen niin täysin, ja minä "vanhenin" hetkessä monta vuotta...

Nyt opettelen hyvillä mielin nauttimaan siitä että saan olla kotona, ei ole työstressiä (eikä kyllä muutakaan). Elämäni on niiltä osin niin hyvin kuin vain voi olla. 
Poikani menehtyminen tulee aina olemaan asia jota en koskaan tule ymmärtämään enkä kai oikein hyväksymäänkään, -mutta se on myös asia jolle en voi mitään. 
Minä opettelen lopun elämääni sen kanssa selviämään ja elämään. 
Minulla on hyvä mies, kaunis koti joka on minulle tärkeä ja rakas, maailman ihanin Kuopus Poikani, muu perhe, ystävät ja tuttavat -ja olen äärimmäisen kiitollinen heistä kaikista!

No, siinä nyt oli vähän tuollaista vakavampaa, mutta sitähän blogissani aika-ajoin on, se on minun elämääni. Ei pintapuolista kiiltoa -vaikka blogini onkin vain raapaisu elämästäni.


Nyt kuvia puutarhasta. 
Ensimmäiset liljat ovat avautuneet, kaunis anemone bride on kukkinut jo jonkin aikaa. 
Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Ruusut kukkivat...



Myös kottikärryt ovat "täydessä kukassa"...



Ensimmäisestä kasvihuoneestani;


Takapihan perennoja...

Toisesta kasvihuoneesta, -basilika on todella suuri ja vihdoin ensimmäiset tomaatit sekä paprikat ovat saaneet väriä.





Nyt taitaa alkaa lääke väsyttämään...

Ensi kerralla sitten vähän sisustus ostoksia...


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Leivontaa ja ruuanlaittoa...


Lauantaina leivoin suklaa-mansikka cupcakeja.
Ohjeen sävelsin parista eri netistä löytyneestä reseptistä. Hyviä olivat!




Suloiset Nicolas Vahèn muffinivuoat + servetit sekä Bloomingvillen tähtimukit tilasin Sisustus Chill`stä. Taustalla näkyvä ruskea NV:n kassi on kylmälaukku.


Lauantai-iltaa vietimme lämpimässä säässä paviljongissa istuskellen, -mies loimutti lohta ja minä tein salaatin. Uusien perunoiden (vai sanotaanko niitä nyt enää uusiksi...) hän teki ihanan kastikkeen johon laittoi porkkanoita ja valkosipulia. Namm!
Minä keräsin omalta pihalta kukkakimpun.





Rakastan ruuanlaittoa (vaikka toisinaan on päiviä etten jaksa -edes sitä) ja onneksi myös mieheni tykkää kokata!
Omasta päästä kokkaaminen on se minun juttuni...
Yhtenä päivänä tein ruokaa kalasta ja yrteistä, jotka saan kerätä omalta kasvimaalta ja -huoneesta.
Kuorrutin kalan sellaisilla ruissipseillä jotka jauhoin pähkinöiden kanssa. Tykkäsin!



Jokin aika sitten tein myös leivitettyjä pihvitomaatteja (tomaattipihvejä) -päälle vuohenjuustoa, quinoaa ja juustokuorrotettua kukkakaalia. Niitä jäi seuraavaksi päiväksi ja paistoin lisäksi merikaalia, kikherneitä, sipulia, tomaattia + sekaan basilikaa, tilliä, persiljaa, rucolaa ja fetaa... 
Olikohan siinä kaikki...



Tässä kasviksia, yrttejä ja itse marinoitua tofua. Ja juustokuorrute...



Eilen täällä oli synkkää ja sateista. Ukkosti ja salamoi.
Totesin miehelleni että että mikäs tässä on sohvalla ollessa, -vatsat täynnä, ulkona sataa, ukkostaa ja salamoi, ihan mukavaa kesäaikaa.
Hän siihen totesi, että niinpä, vielä kun joku laittaisi kynttilöitä palamaan.
Olin juuri miettinyt samaa, joten pitihän ne laittaa.





Höh, tuli nälkä kun tuossa katselin ja mietin tekemiäni ruokia...
Suunnittelin tehdä tänään linssikeittoa/-muhennosta, -mutta teen sen myöhemmin iltapäivällä kun mies tulee töistä. Joudun nyt varmaan ottamaan jotakin kevyttä kenttä-lounasta että jaksan siihen asti... 

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

 

torstai 17. heinäkuuta 2014

Mustavalkoinen sisustus...


Nyt vaihteeksi muuta kuin kuvia puutarhasta!

Mietin tuossa yhtenä päivänä entisten kotieni sisustusvärejä, siitä asti kun v.-83 muutin silloisen poikaystäväni, nykyisen ex-mieheni ja poikieni isän kassa yhteen.

Silloin oli ruskea sävy se jolla ensimmäistä kotia sisustin.
Sen jälkeen on ollut mm. vihreää, sinistä ja sinisen kanssa vähän keltaista. 
Mustavalkoistakin oli hiukan joskus 80-luvun loppupuolella.

Olen aina ollut melko vaihtelunhaluinen sisustuksen värin suhteen, -siksi en yleensä halua hankkia mitään kovin arvokasta sisustustavaraa.
Nyt on pitkään ollut valkoinen se suosikki väri. 
On vain viimisen kuuden vuoden ajan ollut hukassa sisustus into, -kun Esikoinen menehtyi.

Joku parisen vuotta on musta väri pikkuhiljaa hiipinyt kodin sisustukseen.
Koska koko kodin sisustusta ei voi kerralla pistää uusiksi, niin pikkuhiljaa olen hankkinut jotakin pientä ja "makustellut". Tykkään!

Keväällä hankin mm. uusia mattoja, mutta en yleensä pidä kesäisin mattoja, -kuljemme paljon edestakaisin ulos ja sisään joten roskia väkisinkin tulee. Syksyllä sitten kun ilmat viilenevät niin innostun varmaan taas enemmän sisustuksesta. 

Joitakin otoksia kodistamme. 

Olohuoneesta.






Makkarista.




Työhuoneestani.







Keittiön välitilan laattaan ihastuin kun aikoinaan kävimme tätä taloa katsomassa. Ne ovat Villeroy & Bochin. Olenhan minä keittiöremontista haaveillut, -ja haaveilen edelleenkin!
Nuo kellertävät ja siniset kohdat eivät näy ihan noin selkeästi kuin miltä kuvissa näyttävät.
Ja riippuu valosta ja mistä suunnasta katsoo.







Nämä poronsarvet olen saanut isältäni, (on joskus lapista metsästä löytänyt) -sain luvan maalata valkoiseksi. mutta onneksi en sitä tehnyt. Tykkään nykyisin niistä juuri tuollaisena.





Olisihan sitä kaikenlaista ihanaa kotiin... -mutta onneksi tässä iässä on jo oppinut ettei kaikkea tarvitse saada!