maanantai 27. heinäkuuta 2015

Puutarhan kukkia, -pioneita, ruusuja ym....

Järjestelin tänään koneella pihakuviani yhteen kansioon ja ajattelin samalla laittaa niitä tänne blogiinkin.
Siispä varoituksen sana, -nyt tulee kuvia... -pioneista varmaan suurin osa.

Valitettavasti pionit ovat olleet jo monta päivää surkean näköisiä ja ruskeita...
Onneksi kuitenkin ehdin kuvata ennenkuin sade teki rumaa jälkeä!
Näitä on siis kuvattu pitkin kesää.

















Särkynytsydän ja kullero.








Unikko.







Köynnöshortensia.





Loistojasmike Tähtisilmä.







Sormustinkukka.





Ruusuja.













Liljat aukeavat juuri, mutta eivät ole kovin kauniita koska jouduin niitä keväällä siirtämään pation laajennuksen alta.
Muutaman vein jo Taivaspojan haudalle, -kaikki muutkin tässä kimpussa omasta puutarhasta.




Blogit.fi...

Blogilista loppui jokin aika sitten, mutta nyt löysin tällaisen tahon johon lisäsin oman blogini.
Siellä halukkaat voivat seurata päivityksiäni ja kuviani.

Titin Blogi  <klikkaa!


perjantai 24. heinäkuuta 2015

Leivontaa ja ruokaa...

En ole oikein päässyt mustikkametsään, -matkaa on sen verran ettei huvita lähteä ämpärin kanssa kävelemään.
Suht lähellä on kuitenkin mansikkapaikkani jonka alkukesästä löysin. Reilun puolen tunnin kävely metsässä.
Kävin yhtenä päivänä, mutta valitettavasti siellä kalliolla metsämansikat ovat aika pieniä.
Puolukkaa ja vadelmaa näyttää hiukan tulevan, ja kunhan rohkenen lähteä rämpimään alas kalliolta, niin tiedä vaikka mustikkaakin löytyisi.

Innostuin sitten vähän leipomaan tässä yhtenä päivänä.
Omalta maalta saa myös hiukan mansikkaa, niin puutarha kuin metsäkin.

Kitchen Aid sai kyytiä kun minä innostuin.
Tein mansikkapiirakkaa omista mansikoista...






Metsämansikka-vanilja viinereitä (kaupan pakaste taikinasta).







Ja vielä kääretortun metsä- ja puutarhamansikoista.
Onneksi poikani tuli käymään niin laitoin hänen mukaansa lämpimäisiä kotiin viemisiksi, -ja vielä miehelle seuraavana päivänä töihin. Loput pakastimeen, -sillä minä olisin muuten varmaan itse syönyt ne...





Samalla reissulla kun keräsin mansikoita niin keräsin myös vähän villivihanneksia, -teeaineiksi ja viherjauheeseen.
Poimulehteä, piharatamoa ja siankärsämöä.  
Olin vain niin väsynyt kun lämpimänä päivänä pitkähihaisessa ja kumisaappaissa olin pari tuntia rämpinyt etten kauheasti jaksanut enää tuota hortaa kerätä.



Omasta puutarhastakin olen vähän satoa saanut... -mitä ei etanat ja kotilot ole vielä pistäneet poskeensa! Hitto että suututtaa, -luonto on täynnä vihreää, mutta kasvimaallehan ne tunkevat syömään!!

Eilen tein kasviskeittoa jääkaapista löytyvistä vihanneksista ja lisäsin oman maan sipulia ja valkosipulia, yrttejä tietty ja kolmea eri laatua lehtikaalia, viinisuolaheinää sekä lehtimangoldia.
Noita haluaisin syödä raakana, -vaikka huuhtelin ne- niin ei jotenkin houkuttanut kun kerätessäni sain samalla kerätä myös etanoita ja kotiloita...
Pilkoin ne sitten valmiin keiton päälle, soseutin ja kuumensin.







Tuoretta kurkumaa ja inkivääriä raastoin sekaan. 






Lisäsin keittoon vielä homejuuston  ja yrttikerman loput ja tuli niin hyvää!
Pinnalle ruohosipulia, persiljaa ja kurkun kukkia. Kuvasta puuttuu kurpitsan siemenet joita laitoin myös.






Muutakin satoa on tulossa...Sain keväällä siskoltani kasvihuonekurkun taimia, ja kurkkuja on jo muutama syöty. Myös tomaatin taimia sain, mutta koska meillä ei ole kovin aurinkoinen piha, niin niissä on vasta kukkia ja muutama pieni raakile.
Kesällä torilta ostamani amppeli tomaatti näyttää tältä!






Kerran kesällä näin ihan tuossa meidän Valintatalossa munakoison taimen, huomasin sen olevan kotimainen joten nappasin mukaani.
Kylvin itsekkin munakoison siemeniä, mutta vain yksi jäi henkiin (ei kuki).
Tämä kaupan munakoiso on kukkinut tosi kovin, -ikävä kyllä suurinosa putoaa ja vain yksi on tehnyt hedelmää. Se ei haittaa, -tämä on ensimmäinen tätä laatua ja olen iloinen että olen saanut yleensä edes pysymään hengissä. En ole maistanut olisiko tuo syötävää...






Karhunvatukka kukkii, mutta jos ei aurinkoisia päiviä ole, niin en -taaskaan- saa satoa. Marjat eivät ehdi kypsyä.







Silloin seitsemän vuotta sitten poikani menehtymisen jälkeen kun sain kasvihuoneen, niin sain veljeni perheeltä viiniköynnöksen. Se on tehnyt monena vuonna satoa (parina vuonna olemme tehneet viiniäkin).
En minä sitä mitenkään oikea oppisesti osaa hoitaa, mutta hyvin tuo näyttää kasvavan ilman sitäkin!
Ja olen äärettömän iloinen!
Pitäisi taas lehtiä harventaa ja tehdä uusi satsi viininlehtikääryleitä.







Toivottelen kaikille oikein mukavaa viikonloppua!

Titti