Lämpimästi haluan taas kiittää kaikkia teitä ihanista kommenteistanne edellisessä postauksessa!
Lisäksi on vielä kaksi kaunista pitsireunaista nenäliinaa sekä ihana vanha pitsihuivi! Kaikki aivan uskomattoman kauniita!
Mukavat yllätykset eivät suinkaan loppuneet tähän, sain nimittäin ihanan blogi-tunnustuksen;
Beautiful Blogger!! Kiitos Sanna-Mari Räpellystä blogista sekä Sanna Toukokalliolla blogista! Hyvältä tuntui tällainen huomion osoitus.
Ideana tässä on antaa tämä eteenpäin seitsemälle blogille ja kertoa itsestään seitsemän asiaa!
Minun on aina yhtä vaikea päättää kenelle näitä tällaisia jatkan, -sillä ihania, kauniita blogeja on niin paljon. Mutta toivon että monet vakkari-lukijoistani, joilla minä en aina jaksa kommentoida ottaisivat tämän itselleen...
Mitkähän sitten olisi ne seitsemän asiaa itsestäni... Aika paljonhan minusta tiedättekin...
1. Olen aika arka, herkkä ja elän tunteella.
2. Elämäni pitää kulkea omaa, samaa, tuttua "uomaansa", pienetkin muutokset ja poikkeamat
vaikuttavat mielialaani.
3. Olen vähän erakko ja aika epäsosiaalinen.
4. Olen perhekeskeinen, Rakas Kuopus-Poikani (18v) sekä avomieheni (49v) ovat minulle
kaikki kaikessa. Olemme uusperhe, ja meillä on erittäin hyvät välit ex-mieheeni ja hänen
perheeseensä.
5. Minulla on isosisko (53v) ja pikkuveli (45v). Molemmat perheineen niin rakkaita!
6. Minulla on suuri onni saada vielä elää ja olla vanhempieni kanssa; isä (79v) ja äiti(74v),
jotka ovat valtavan rakkaita ja tärkeitä.
7. Ja se minkä kaikki blogini lukijat tietävätkin, -olen joutunut kokemaan sen pahimman
mahdollisen; -menettänyt Rakkaan Esikoispoikani hänen ollessaan vasta 19-vuotias.
Syksy tekee tuloaan, -polttelen kynttilöitä ja lämmin tee maistuu taas paremmin kuin helteillä...
Viimeviikolla siskoni tuli meille, auttamaan loppujen marjojen keräämisessä pensaista. Hänellä oli hoidossa keskimmäisen tyttärensä chihuahua Otto, joka tietenkin tuli mukaan. Enhän minä malttanut mitään marjoja mennä keräämään...(keräsimme ne kyllä seuraavana päivänä; Kiitos Auli!)
Halusin olla Oton kanssa, -kävimme kävelyllä ja leikimme. (Leevi oli suljettujen ovien takana ja sai käyttöönsä n.puolet talosta, -meidän makkarin, kylppärin -jossa on hänen hiekkalaatikkonsa sekä kodinhoitohuoneen -jossa on ruoka- ja vesikipot).
Tutustutimme kyllä siskon kanssa heitä myöhemmin toisiinsa, mutta koirilla ja kissoilla on niin erillainen tapa tehdä tuttavuutta... Meidän Leevi on arvonsa tunteva vanha-herra, ja tuntui että Otto häsläsi Leevin mielestä vähän liikaa. Otolla on energiaa ja ihan "pyysi" Leeviä leikkiin, mutta meidän kolli-herra kun on tottunut hiljaiseen ja rauhalliseen elämään ei lämmennyt Oton hännän heilutukselle... ;-)
Tiistaina hain Oton itselleni seuraksi, kävimme kävelyllä ja leikimme. Minä olin niin väsynyt kun olin aamulla kävellyt hakemaan Ottoa ja täällä kotona teimme ensin 45min. lenkin ja myöhemmin kävelimme Kuopustani vastaan kun tämä tuli koulusta. Onneksi Otolle pystyin sohvalla maaten heittämään lelujaan... ;-) Kanssani päiväunille en häntä saanut jäämään, vaikka viereeni sohvalle välillä tulikin. ;-)
Olen saanut luvan ottaa toistekkin Ottoa meille, -tulee minunkin vähän lähdettyä kävelylle!
Eikö vain olekkin suloisen hurmaava??
Loppuun pitää vielä laittaa kuva, kun olen kerrankin tuhlannut muuallakin kuin kirpparilla tai kierrätyskeskuksessa... Riitalta Wanilla Rose nettipuodista tein pienen tilauksen. Riitalla on aina ihan super-nopea toimitus!! Kiitos Riitta!
Uusin JDL-Magazine, pari ihanaa pyyhettä sekä noita kauniita ripustin-nipsuja joita minulla on muutama ennestäänkin.
torstai 26. elokuuta 2010
torstai 19. elokuuta 2010
Vieläkö on kesää jäljellä...
Kiitos taas ihan hirmuisesti kommenteistanne, -niin omasta kuin miehenkin puolesta!
Vaikka hän minusta toisinaan on kuin kiukutteleva ja lapsellinen pikku-kakara (enkä usko olevan ainoa mies tuota laatua...) -niin taas maanataina töistä tultuaan yllätti minut!!
Ja ruuassa pysyäkseni (vatsa murisee) kerron vielä eilisen reseptini. Äitini oli joskus jostakin kokki ohjelmasta bongannut tämän tyylisen, munakoisolla tehtynä. Minulla ei sitä tietenkään ollut, niinpä käytin keltaista kesäkurpitsaa. Ohjelmassa käytettiin jauhoja leivittämiseen, minä käytin seesaminsiemeniä. Eli kahden kesäkurpitsa viipaleen väliin viipale vuohenjuustoa, leivitys ja paistetaan öljyssä. Järjen käyttö ruuanlaitossa on sallittua ja suotavaakin, mutta minulla taisivat olla aivot nälkäisessä vatsassani, sillä jätin kesäkurpitsa viipaleet hiukan liian paksuiksi. Mutta hyvää oli; -täysjyväcouscousia ja omia vihanneksia lisänä.
Vaikka hän minusta toisinaan on kuin kiukutteleva ja lapsellinen pikku-kakara (enkä usko olevan ainoa mies tuota laatua...) -niin taas maanataina töistä tultuaan yllätti minut!!
Ja ruuassa pysyäkseni (vatsa murisee) kerron vielä eilisen reseptini. Äitini oli joskus jostakin kokki ohjelmasta bongannut tämän tyylisen, munakoisolla tehtynä. Minulla ei sitä tietenkään ollut, niinpä käytin keltaista kesäkurpitsaa. Ohjelmassa käytettiin jauhoja leivittämiseen, minä käytin seesaminsiemeniä. Eli kahden kesäkurpitsa viipaleen väliin viipale vuohenjuustoa, leivitys ja paistetaan öljyssä. Järjen käyttö ruuanlaitossa on sallittua ja suotavaakin, mutta minulla taisivat olla aivot nälkäisessä vatsassani, sillä jätin kesäkurpitsa viipaleet hiukan liian paksuiksi. Mutta hyvää oli; -täysjyväcouscousia ja omia vihanneksia lisänä.
perjantai 13. elokuuta 2010
Huutonet päättymässä...
Ihan ensin kaikille teille ihanaisille lämpimät kiitokset kommenteistanne koskien haastatteluani josta oli tuossa edellisessä postauksessa...
Sunnuntaina päättyy tuo minun Huutonet myyntini. Siitä huolimatta lisäsin vielä pari pussukkaa jotka olen tehnyt. Pitkästä aikaa kokeilin kankaan painantaa.
Edellisestä Huutonet myynnistäni jäi lunastamatta tämä keittiöpyyhe... :(
Laitoin sen vielä uudelleen jos vaikka joku todella haluaisi sen itselleen!!
Joitakin viimeaikaisia kirppis ostoksia!
Tällainen vanha muste-teline. Toisesta purkinpaikasta puuttui kansi, mutta minua se ei haitannut. Minusta tuo on niin kaunis! Löysin myös edullisesti tuollaisen "muste-kuivaimen" -vai mikä lie oikea nimitys. Olen niitä nähnyt, mutta mielestäni turhan arvokkaita! Tuo ruskea väri oli vielä niin passeli tuohon kynään sekä sinettileimasimeen (jotka ovat sellaisesta kalligrafia setistä jonka sain joskus vanhemmiltani joululahjaksi.)
Myös vanhat kauniit valokuvat ovat kirpparilta.
Niin kauniita pieniä yksityiskohtia.
Jo aikaa sitten löysin kirpparilta kauniin lautas-seinähyllyn. Oli vaaleanvihreä.
Mies sen minulle maalasi ja laittoi seinälle. Tavaroita hyllyille vielä mietin!
Vasemmalla näkyvät savi/metalli pikarit myös kirpparilta kuten lasikupukin.
Suuri lasipurkki siellä alhaalla on uusi ja ostettu Kasvihuoneilmiöstä.
Olen vähän maalaillut joitakin pieniä juttuja.
Mies teki tänä aamuna mukavan yllätyksen minulle! Meillä on sunnuntaina veljeni pojan rippijuhlat ja olen harmitellut tätä hiuskuontaloani... Kahteen vuoteen en ole parturissa käynyt, -hiukset ovat saaneet rauhassa rehottaa ja harmaantua... Yhden kerran siskoni tytär on tasoittanut latvoja, ja sitä olin nytkin suunnitellut, mutten ollut vielä saanut mitään aikaiseksi. Värin olin ostanut. Mies kävi siis tänään aamulla ostamassa ruoho-trimmeriin uuden siiman. Kotiin tultuaan hän antoi kassakuitin minulle. Luulin sen olevan siiman kassakuitti ja ihmettelin miksi sen minulle antoi... Tarkemmin katsottuani, huomasin sen olevan Parturiliikkeen kassakuitti; -mies oli käynyt varaamassa ja maksamassa minulle hiustenleikkuun!!
Sunnuntaina päättyy tuo minun Huutonet myyntini. Siitä huolimatta lisäsin vielä pari pussukkaa jotka olen tehnyt. Pitkästä aikaa kokeilin kankaan painantaa.
Edellisestä Huutonet myynnistäni jäi lunastamatta tämä keittiöpyyhe... :(
Laitoin sen vielä uudelleen jos vaikka joku todella haluaisi sen itselleen!!
Joitakin viimeaikaisia kirppis ostoksia!
Tällainen vanha muste-teline. Toisesta purkinpaikasta puuttui kansi, mutta minua se ei haitannut. Minusta tuo on niin kaunis! Löysin myös edullisesti tuollaisen "muste-kuivaimen" -vai mikä lie oikea nimitys. Olen niitä nähnyt, mutta mielestäni turhan arvokkaita! Tuo ruskea väri oli vielä niin passeli tuohon kynään sekä sinettileimasimeen (jotka ovat sellaisesta kalligrafia setistä jonka sain joskus vanhemmiltani joululahjaksi.)
Myös vanhat kauniit valokuvat ovat kirpparilta.
Niin kauniita pieniä yksityiskohtia.
Jo aikaa sitten löysin kirpparilta kauniin lautas-seinähyllyn. Oli vaaleanvihreä.
Mies sen minulle maalasi ja laittoi seinälle. Tavaroita hyllyille vielä mietin!
Vasemmalla näkyvät savi/metalli pikarit myös kirpparilta kuten lasikupukin.
Suuri lasipurkki siellä alhaalla on uusi ja ostettu Kasvihuoneilmiöstä.
Olen vähän maalaillut joitakin pieniä juttuja.
Mies teki tänä aamuna mukavan yllätyksen minulle! Meillä on sunnuntaina veljeni pojan rippijuhlat ja olen harmitellut tätä hiuskuontaloani... Kahteen vuoteen en ole parturissa käynyt, -hiukset ovat saaneet rauhassa rehottaa ja harmaantua... Yhden kerran siskoni tytär on tasoittanut latvoja, ja sitä olin nytkin suunnitellut, mutten ollut vielä saanut mitään aikaiseksi. Värin olin ostanut. Mies kävi siis tänään aamulla ostamassa ruoho-trimmeriin uuden siiman. Kotiin tultuaan hän antoi kassakuitin minulle. Luulin sen olevan siiman kassakuitti ja ihmettelin miksi sen minulle antoi... Tarkemmin katsottuani, huomasin sen olevan Parturiliikkeen kassakuitti; -mies oli käynyt varaamassa ja maksamassa minulle hiustenleikkuun!!
perjantai 6. elokuuta 2010
Kuulumisia...
Miehellä on kesälomaa takana kolme viikkoa ja yksi viikko vielä edessä.
Mitään ihmeellistä emme ole tehneet tai "virallisesti" lomalla käyneet. Lepoa tämä on ollut, -itsellänihän sitä on ollut jo pitkän aikaa, mutta nyt on saanut mieskin levätä.
Autoajelulla olemme käyneet lähi kaupungeissa ja niissäkin käyty vain kirppareilla. Mies ei niistä ole niin innostunut, mutta on lähtenyt ajelemaan että minä pääsen vähän kotoa pois.
Minun talouteni kun on lähes pakkasen puolella, niin kirpparit ovat mukavia paikkoja saada itselleen jotakin "uutta." ;-)
Tässä kuvia joistakin ostokistani!
Ihanat nuottivihkoset 1800-luvulta olivat oikeastaan paras löytöni.
Kaunis naisenpää.
Ihana teeserviisi, -vain koristeeksi, kodin sisustukseen.
Kaunis purkki.
Pieni kirja hengellisiä lauluja ja virsiä vuodelta 1924.
Vanha kansakoulun päästötodistus vuodelta 1931. Todistuksen alkuperäinen omistaja oli syntynyt 1918.
Nyt voin kertoa asian jota olen pitänyt jonkusen viikon vähän niinkuin salassa...
Kesäkuun lopulla sain sähköpostia Mtv3.fi/Studio55.fi toimittajalta.
Hän oli löytänyt blogini ja kertoi että haluaisi haastatella minua Studio55.fi Tositarina sivulle.
Kehui blogiani, -kuinka suuresta surustani huolimatta olen osannut välittää maailman kauneutta kuvin ja sanoin... Hän toivoi saavansa haastatteluni kautta jakaa positiivisuuteni heidän lukijoidensa kanssa... Voitte vain arvata tunteeni... Minäkö positiivinen!!??!!
Onhan teistä niin moni kehunut blogiani ja kuinka kuvani ovat kauniita ja osaan kauniisti kirjoittaa, .-mutta nyt sen oli huomannut joku joka halusi tehdä siitä jutun.
Ehkä siis sittenkin olen onnistunut siinä, mitä ajattelinkin; -välittämään kauneutta ja hyvää blogini välityksellä, -siitä huolimatta että olin menettänyt lapseni!!
Henkireikähän tämä on itsellenikin, ja olenkin tarkoituksella yrittänyt välttää ikäviä asioita...
Lapsen menettäminen on jotakin mitä ei voi edes kuvitella!! Blogini avulla olen koittanut saada itseni ajattelemaan muutakin kuin Lapseni menehtymistä. Jos olisin kirjoittanut vain siitä surusta ja tuskasta, niin ei se ehkä olisi auttanut minua eteenpäin, -tuska ja suru on ja pysyy!
Se on minussa joka hetki, ja päiväpäivältä tuntuu vaikeammalta ajatella ja hyväksyä sitä mitä on tapahtunut! Se on kuitenkin nyt osa elämääni, opettelen sen kanssa elämään, mutta en halua jäädä suruuni kiinni.
Sitä ei varmasti rakas Tomppanikaan haluaisi...
Tuo haastattelu on kiitos ja eräänlainen kunnianosoitus niin äidilleni ja muille rakkaille läheisilleni, kuin myös TEILLE!!
Olet sitten vakituinen lukijani tai satunnainen kävijä, niin haluan kiittää, että olet ollut jakamassa tätä kaikkea kanssani! Kuten haastattelussakin näkyvä blogini teksti kertoo, niin sen saman haluan taas tässä sanoa: Jokainen ajatus, kommentteihin jätetty tai vain siellä jossakin mielissä ajateltu, on ollut suuri asia minulle, ja kaikille läheisilleni!
Iso ja lämmin kiitos myös toimittaja-Elinalle! Kiitos että pidit minua ja tätä mitä blogissani olen kirjoittanut/kuvannut, sen arvoisena että halusit jakaa sen eteenpäin! Osasit kauniisti pukea sanoiksi sitä mitä tunnen ja käyn läpi...
Kanssasi oli helppo puhua!
Haastatteluni pääset lukemaan TÄÄLTÄ!
Mitään ihmeellistä emme ole tehneet tai "virallisesti" lomalla käyneet. Lepoa tämä on ollut, -itsellänihän sitä on ollut jo pitkän aikaa, mutta nyt on saanut mieskin levätä.
Autoajelulla olemme käyneet lähi kaupungeissa ja niissäkin käyty vain kirppareilla. Mies ei niistä ole niin innostunut, mutta on lähtenyt ajelemaan että minä pääsen vähän kotoa pois.
Minun talouteni kun on lähes pakkasen puolella, niin kirpparit ovat mukavia paikkoja saada itselleen jotakin "uutta." ;-)
Tässä kuvia joistakin ostokistani!
Ihanat nuottivihkoset 1800-luvulta olivat oikeastaan paras löytöni.
Kaunis naisenpää.
Ihana teeserviisi, -vain koristeeksi, kodin sisustukseen.
Kaunis purkki.
Pieni kirja hengellisiä lauluja ja virsiä vuodelta 1924.
Vanha kansakoulun päästötodistus vuodelta 1931. Todistuksen alkuperäinen omistaja oli syntynyt 1918.
Nyt voin kertoa asian jota olen pitänyt jonkusen viikon vähän niinkuin salassa...
Kesäkuun lopulla sain sähköpostia Mtv3.fi/Studio55.fi toimittajalta.
Hän oli löytänyt blogini ja kertoi että haluaisi haastatella minua Studio55.fi Tositarina sivulle.
Kehui blogiani, -kuinka suuresta surustani huolimatta olen osannut välittää maailman kauneutta kuvin ja sanoin... Hän toivoi saavansa haastatteluni kautta jakaa positiivisuuteni heidän lukijoidensa kanssa... Voitte vain arvata tunteeni... Minäkö positiivinen!!??!!
Onhan teistä niin moni kehunut blogiani ja kuinka kuvani ovat kauniita ja osaan kauniisti kirjoittaa, .-mutta nyt sen oli huomannut joku joka halusi tehdä siitä jutun.
Ehkä siis sittenkin olen onnistunut siinä, mitä ajattelinkin; -välittämään kauneutta ja hyvää blogini välityksellä, -siitä huolimatta että olin menettänyt lapseni!!
Henkireikähän tämä on itsellenikin, ja olenkin tarkoituksella yrittänyt välttää ikäviä asioita...
Lapsen menettäminen on jotakin mitä ei voi edes kuvitella!! Blogini avulla olen koittanut saada itseni ajattelemaan muutakin kuin Lapseni menehtymistä. Jos olisin kirjoittanut vain siitä surusta ja tuskasta, niin ei se ehkä olisi auttanut minua eteenpäin, -tuska ja suru on ja pysyy!
Se on minussa joka hetki, ja päiväpäivältä tuntuu vaikeammalta ajatella ja hyväksyä sitä mitä on tapahtunut! Se on kuitenkin nyt osa elämääni, opettelen sen kanssa elämään, mutta en halua jäädä suruuni kiinni.
Sitä ei varmasti rakas Tomppanikaan haluaisi...
Tuo haastattelu on kiitos ja eräänlainen kunnianosoitus niin äidilleni ja muille rakkaille läheisilleni, kuin myös TEILLE!!
Olet sitten vakituinen lukijani tai satunnainen kävijä, niin haluan kiittää, että olet ollut jakamassa tätä kaikkea kanssani! Kuten haastattelussakin näkyvä blogini teksti kertoo, niin sen saman haluan taas tässä sanoa: Jokainen ajatus, kommentteihin jätetty tai vain siellä jossakin mielissä ajateltu, on ollut suuri asia minulle, ja kaikille läheisilleni!
Iso ja lämmin kiitos myös toimittaja-Elinalle! Kiitos että pidit minua ja tätä mitä blogissani olen kirjoittanut/kuvannut, sen arvoisena että halusit jakaa sen eteenpäin! Osasit kauniisti pukea sanoiksi sitä mitä tunnen ja käyn läpi...
Kanssasi oli helppo puhua!
Haastatteluni pääset lukemaan TÄÄLTÄ!
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Omia tekeleitäni Huutonetissä...
Normaalisti olisin tähän aikaan jo vällyjen välissä ja odottelisin nukkumattia (usein on jo vieraillutkin tähän aikaan...)
Mutta olen aamupäivästä asti laittanut näitä Huutonet ompeluksiani. Ensin viimeistelin ompelut mitä oli kesken, sen jälkeen silitys, kuvaus, kuvien läpikäyminen ja kuvankäsittely. Sitten kaikkien laittaminen Huutonettiin, -on tässä kyllä melkoinen homma...
Mutta köyhän on pakko yrittää! Kuntoutustuella kun ei paljon "hurrata"!!!
Nyt siis vain pikainen mainos postaus . Käykäähän kurkkaamassa TÄÄLLÄ löytyisikö jotakin kivaa itselle tai lahjaksi. Koitan edelleenkin pitää lähtöhinnat sekä korotukset melko alhaisina (ainakin omasta mielestäni, kun vertaan joihinkin muihin). Ja olen saanut niin paljon ihanaa positiivista palautetta että se antaa intoa uusiin ompeluihin.
Palaan paremmalla ajalla muihin kuulumisiin. Nyt silmiä kirveltää väsymys ja pitkä koneella olo.
Mutta olen aamupäivästä asti laittanut näitä Huutonet ompeluksiani. Ensin viimeistelin ompelut mitä oli kesken, sen jälkeen silitys, kuvaus, kuvien läpikäyminen ja kuvankäsittely. Sitten kaikkien laittaminen Huutonettiin, -on tässä kyllä melkoinen homma...
Mutta köyhän on pakko yrittää! Kuntoutustuella kun ei paljon "hurrata"!!!
Nyt siis vain pikainen mainos postaus . Käykäähän kurkkaamassa TÄÄLLÄ löytyisikö jotakin kivaa itselle tai lahjaksi. Koitan edelleenkin pitää lähtöhinnat sekä korotukset melko alhaisina (ainakin omasta mielestäni, kun vertaan joihinkin muihin). Ja olen saanut niin paljon ihanaa positiivista palautetta että se antaa intoa uusiin ompeluihin.
Palaan paremmalla ajalla muihin kuulumisiin. Nyt silmiä kirveltää väsymys ja pitkä koneella olo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)